Läjien synty

Jos asuu lumenkaatopaikan lähellä, voi hyvällä tuurilla viettää pulkkamäessä juhannusriehaakin. Toiset veikkaavat, että lumi sulaa ensi syksyyn mennessä. Ainakin sitä on tullut metritolkulla. Jostain, ehkä ilmastonmuutokseen liittyvästä syystä, Helsingissä on enemmän lunta kuin Espoossa. Katumaasturi olisi ollut ainoa mielekäs kulkuneuvo pääkaupungissa tänä talvena, ehkä suksien lisäksi. Keskustassa on paikkoja, joista ei ole vieläkään viety kasoja pois. Kerrankin on mahdollista, että lasten suuri haave toteutuu ja lumiukko pysyy pystyssä kesälomaan asti.

Meiltä hajosi pesukone keskellä hiihtolomaa. Sain lopulta huoltomiehen diagnosoimaan rakastettua perheenjäsentä ja hän totesi, ettei kannata edes lääkitä. Vakuutusyhtiö tuli avuksi ja ostimme Gigantista uuden. Viikon päästä uusi kone hajosi. Kävikin ilmi, että se oli saman merkkinen kuin edellinen, vain nimi oli toinen. Tieto lahdutti suunnattomasti varsinkin, kun olin tehnyt selväksi ostotilanteessa mitä emme halua. Soitin ainakin seitsemään huoltofirmaan, mutta kukaan ei halunnut tulla katsomaan sitä. Mutisivat vain Italiasta tilattavista varaosista ja arvaamattomista toimitusajoista.

Gigantissa sanottiin vain, että huoltofirman kautta on mentävä. Lapsiperheessä on asioita, joissa ei tehdä kompromisseja, siksi marssin suoraan liikkeeseen ja päätin, etten poistu ennen kuin asia on hoidettu ja saadaan uusi kone. Se nyt vaan on tyhmää korjata uutta konetta, ilmoitin asiakaspalveluun ja he olivat samaa mieltä. Gigantti vaikuttaa firmalta, jossa kukaan ei tiedä mistään mitään, mutta on käsketty silti olla ystävällisiä. Jäi vaivaamaan vain se, ettei kukaan missään vaiheessa pahoitellut koko episodia. En tiedä olisiko pitänyt.

Maanantaikappale vaihdettiin lopulta paremman merkkiseen, asianosaiset toimivat ripeästi, mutta asia vaati käynnin liikkeessä ja yhden suoran puhelinnumeron selvittämisen. Palvelunumerossa mikään ei edennyt. Nyt kylppärissä hytkyy taas. Kierrätetäänköhän koneita, vai nakataanko ne suoraan kaatopaikalle? Muistikuvani mukaan lapsuudessa meillä oli aina sama pesukone, tummanvihreä Upo. Ei se koskaan mennyt rikki.

Upo on sittemmin vaihtunut uudempaan, mutta vanhemmilla on ollut sama mikroaaltouuni 80-luvulta asti. Se on kauniin kellertävä kuin mummon jalkapohja ja kovaääninen, mutta eipä ole ikinä mennyt rikki. Tästä syystä suosin aina laitteita, joissa on mahdollisimman vähän nappuloita ja elektroniikka ja mieluiten vain kaksi mekaanista väännintä. Uusi pesukone on juuri sellainen. Sitä mieskin voi oppia käyttämään.

Korjaaja sanoi, että pesukoneet kestävät kolme tai neljä vuotta. Ne, jotka kestävät kauemmin, ovat selvästi kalliimpia. Kannamme siis huolta ympäristöstä ostamalla pesukoneen, joka kuluttaa vähän vettä ja sähköä ja jonka pakkausmateriaalit kierrätetään. Sitten heitämme pois pesukoneen joka kolmas vuosi. Mitä järkeä kotitalousjätteiden lajittelussa ja hehkulampuista luopumisessa on, jos samaan aikaan yritykset tekevät tuotteita, joiden ei ole tarkoituskaan kestää sukupolvelta tai edes vuosikymmeneltä toiselle. Hyvä jos takuuajan yli onnistuu kitkuttelemaan.

Jos jokainen perhe uusii pesukoneen vaikka viiden vuoden välein, jää jälkipolville perinnöksi helposti kymmenen koneen romukasa. Pesukonejalanjälki on massiivinen. Lumiläjissä on se hyvä puoli, että ne sulavat pois ajastaan. Tai niitähän ajelutetaan sitä ennen penkkariautoilla ympäri kaupunkia. Mutta onko kukaan ajatellut, voisiko lumikasoja jotenkin hyödyntää. Jos niistä ei olekaan pelkkää harmia. Ainakin mereen kippaaminen tuntuu idiottimaiselta touhulta. Voiko sulamisesta syntyvää vettä tai kylmyyttä käyttää johonkin? Lumen massaa tai valkoisuutta? Tarjoan tuopin sille, joka tekee tästä innovaation.