Musta aurinko nousee

Pidän lyhyistä ja erikoisista keskusteluista. Sellaisista, joita ehtii käydä hiihtohississä, tietämättä etukäteen yhtään mistä puhutaan ja kenen kanssa. Monet hissikeskusteluista olivat hyviä, mutta erityisesti jäi mieleen paikallisen miehen mainospuhe hiihtokeskukselle. Kaupunki on kuulemma “kehittyvä turistikohde”. Se on meille tuttu paikka. Kehitystä en havainnut tapahtuneen edellisestä kerrasta missään asiassa. Hiihtokeskus on hyvä ja rinteet mainiossa kunnossa – siksi menemme sinne – mutta kaupungissa on edelleen vain yksi kunnollinen ravintola, tiet ovat yhtä kuoppaisia. Majoituimme poliisilaitoksen vieressä, eikä kadulla ollut edes valoja. Siellä voi joskus toki näyttää oikealta lomakohteelta, mutta tekemistä riittää. Nykytaso kelpaa vain Romaniassa asuville. 

Jos kehitys on täällä jokseenkin epämääräinen käsite, samaa voi sanoa talvista. Epäluotettavuus ilmeni tänä vuonna niin, että Bukarestiinkin satoi enemmän luudittavaa kuin tänne pohjoiseen. Epäilen osattiinko pääkaupungissa edes iloita asiasta, meille olisi lumi kelvannut. Viime vuonna sitä ei juuri nähty. Tänä vuonna kävimme rinteessä jopa kahdesti. Onneksi kävimme, vaikka viime metreille menikin. Joulukuussa lunta olisi ollut reilusti enemmän, mutta kun loma oli varattu helmikuun lopulle. Opetus on se, että toppahousut on kaivettava esiin silloin kun tilaisuus tulee, muuten saa katua. Ilmasto rankaisee meitä ajattelemattomuudesta. 

Viime kesänä kävin lyhyen, mutta merkityksellisen keskustelun kesähäissä. Päädyin seisoskelemaan arvostetun biologian professorin kanssa. Oli helteinen kesäpäivä, etsimme viileää kohtaa paahtavan auringon alla. Kun keskustelu ajautui heti samppanjalasien ja ilmapallojen keskellä jääkausiin, päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja kysyä suoraan polttavimmat ilmastokysymykset. – Pitääkö meidän olla huolissamme? Professori selvitti huolellisesti miten ilmaston suuret syklit ovat aina menneet. Kylmiä ja lämpimiä jaksoja on aina tullut ja mennyt, nykyinen vaihtelu on varsin harmitonta vielä. Ainakin historian mittakaavassa. 

– Entä pitääkö tuntea syyllisyyttä tai ilmastohäpeää? Professori alkoi nauraa iso maha hytkyen. Ihminen on aurinkokunnan ja maapallonkin mittakaavassa muurahainen, me emme voi vaikuttaa kovin paljoa mihinkään vaikka yrittäisimme. Aurinko sen sijaan voi ja siellä tapahtuu juuri nyt arvaamattomia muutoksia. Niiden vaikutuksiin joudumme kyllä sopeutumaan, ne vaikuttavat väistämättä ilmastoomme. Mutta ahdistuminen on ihan turhaa. – Ei se ole meidän aiheuttamaamme ja aurinko kääntyy akselinsa ympäri edelleen yhdentoista vuoden jaksoissa, professori vakuutti ja pyörähti vatsa edellä tanssilattialle. Oletan, että professori tietää mistä puhuu. 

Tiedetoimittaja Jani Kaarokin kirjoitti ilmastosta muutama viikko sitten. Joidenkin ennusteiden mukaan Golf-virran piti romahtaa jo tänä vuonna. Sen sijaan viimeisen tutkimuksen mukaan mitään hidastumista virtauksessa ei olekaan havaittu. Suomesta piti jo tulla uusi Alaska ja vaikka mitä. Aika moni muukin ennuste on mennyt metsään, tai haihtunut höyrynä ilmaan, miten vaan. Tilastoja ja tutkimuksia voi tietysti aina tulkita monella tavalla. Koska moni meistä ei kuitenkaan ole niin etevä, että osaisi lukea tutkimustuloksia ja tehdä niistä oikeita johtopäätöksiä, joudumme muiden tulkinnan armoille, mikä voi olla vaarallista. Niinpä mediat ovat täynnä jonkun valikoidun kommentaattorin mielipiteitä varsinaisen datan sijaan.

Ehkä meidän pitäisi ollakin huolissamme enemmän itsestämme ja mihin olemme ihmiskuntana ajelehtimassa. Ottaa asiat vakavammin. – Miksi meidän pitää aina niin kovasti viihtyä, kritisoi ortodoksimunkki, jonka luentoa satuin kuuntelemaan pari vuotta sitten. Uutiset ovat pelkkää väkivaltaviihdettä, meillä on kova tarve viihdyttää itseämme kaikella. Emme osaa olla hiljaa ja pysähtyä, aina pitäisi tapahtua jotakin, munkki ihmetteli. Älylaitteilla varmistetaan lopullisesti, ettei jää edes aikaa ajatella. Elämässä ei ole kyse siitä, että aina pitäisi olla mukavaa. – Jeesuskaan ei kysynyt opetuslapsilta: oletteko viihtyneet, onko teillä ollut kivaa? Munkki lopetti Juicea siteeraten: elämä on kuolemista. Se kannattaa ottaa vakavasti, mutta ei siitä silti tarvitse ahdistua, vaikka halutaankin ehkä että me ahdistuisimme. Kannattaa miettiä ennemmin niitä syitä.