Professori Luumun arvoitus

Tällä viikolla testataan taas romanialaisen demokratian toimivuutta. Asetelma on vähän kuin ylipitkä Cluedo-peli, jossa kaikki epäilevät kaikkia eikä kukaan keksi oikeaa vastausta. Jälkimmäinen erä pelataan sunnuntaina presidentin vaalien toisella kierroksella, mutta varsinainen draama saattaa vasta alkaa siitä, kun äänet on laskettu ja kortit paljastetaan. Tunnelma ei koskaan ole ollut yhtä jännittynyt ja sähköistynyt. Perheet ovat jakautuneet kahtia, kuten koko kansakunta. Toreilla osoitetaan mieltä, milloin mitäkin vastaan. Mistään muusta ei tällä hetkellä edes puhuta kuin vaaleista. Tämä johtuu ensimmäisen kierroksen “jytkystä”, jonka aiheutti kaikkien ennusteiden vastaisesti sitoutumaton äärioikeistolainen ehdokas. Kukaan ei tiedä miten näin voi edes käydä. 

Puolueiden ulkopuolelta ilmestyneen Professori Luumun voitolle on haettu selityksiä niin Putinista, Trumpista kuin TikTokistakin. Paikallinen valtamedia jätti venäjämieliseksi leimatun ehdokkaan täysin huomiotta ennen vaaleja, joko siksi ettei tämä näkynyt gallupeissa tai siksi ettei hänelle haluttu antaa näkyvyyttä. Yllätysnousu tapahtui vasta vaaliyönä ja ennakkosuosikkina pidetty sosiaalidemokraattien Herra Punainen putosi omaksikin hämmennyksekseen jatkosta. Nyt toisella kierroksella kohtaavat rakettinousun tehnyt “TikTok-messias” ja Rouva Sininen, Pelastakaa Romania -liiton puheenjohtaja, joka uskoi ehkä itsekin olevansa raikas vaihtoehto valtaeliitille, mutta yhtäkkiä näyttää kovin saman väriseltä rivipoliitikolta. Professorin rakettimainen nousu itsessään herättää kyllä paljonkin kysymyksiä – viraali-ilmiö ei varmasti syntynyt sattumalta, eikä ilman rahaa, kuten ehdokas väittää – mutta vielä ei ole löydetty todisteita laittomuuksista tai siitä, että ulkopuoliset toimijat olisivat todella vaikuttaneet vaaleihin. On vaikea kuvitella, ettei Romanian tehokas salainen poliisi olisi tutkinut etukäteen ainakin ehdokkaiden taustoja. 

Draamaa on siis riittänyt. Ensimmäisen kierroksen tulos (9,5 miljoonaa ääntä) laskettiin kahteen kertaan itse vaatimattoman äänisaaliin saaneen Pastori Vihreän vaatimuksesta. Vain presidenttiehdokas saattoi vaatia ääntenlaskun uusintaa, tulos jäi kuitenkin voimaan. Olisi ollut kaikille kiusallista, jos äänimäärä olisi laskennassa muuttunut tai vielä pahempaa – vaalitulos mitätöity. Tätäkin pelättiin, mutta pudonnut sosiaalidemokraattien ehdokas oli jo ehtinyt jättäytyä pois kisasta ja ilmoittanut eroavansa puolueen johdosta. Samalla viranomaiset pelasivat aikaa, jotta parlamenttivaalit saatiin välissä pidettyä suunnitelmien mukaisesti. Suurin skandaali koko sopassa ei kuitenkaan ole yllätysehdokkaan nousu toiselle kierrokselle vaan se, että perinteiset valtapuolueet – sosiaalidemokraatit ja liberaalit ajautuivat sivuraiteelle. Norsunluutornissa voi myös hävitä vaalit, toisin kuin on haluttu uskoa. Parlamentissa taas demarit voittivat enemmistön, joten helppoja hallitusvaihtoehtoja ei ole olemassa kummallekaan mahdolliselle voittajalle. 

Lähes tuntemattomuudesta ennakkosuosikiksi noussutta Professori Luumua on lyöty tuloksen selvittyä joka suunnasta. Esitettyjä syytöksiä ovat ainakin putinisti, fasisti, nationalisti, populisti ja trumpisti. Osan syytteistä ehdokas on sujuvasti väistänyt, osaan vastannut myöntävästi kuten Trumpin ihailu ja patriotismi. Mutta presidentinvaali on henkilövaali, jossa on näemmä mahdollista myös nousta suosikiksi perinteisten puolueiden ohi. Romanian mediakin on vastahakoisesti myöntänyt, että Luumu on monella tavalla täydellinen ehdokas: tyylikäs, sanavalmis, itsevarma, kansainvälinen ja ennen kaikkea paikallispolitiikassa ryvettymätön. Ihmiset haluavat presidentin, jota ei tarvitse hävetä maailmalla. Osin samoista syistä kisasta putosivat väsynyttä nallekarhua muistuttava Herra Punainen, keitetyn kananmunan näköinen Eversti Sinappi, ja mafioson oloinen Herra Kultaketju. Heidät tunnetaan jo. 

Poliitikot ovat perinteisesti jättäneet uskonnon vähälle huomiolle, mutta nyt tilanne on toinen. Luumun suosion salaisuus ei ole ulkonäkö eikä somekaan, vaan konservatiivinen ja uskonnollinen arvopohja. Tämän seurauksena Rouva Sininen piti heti tuloksen selvittyä puheen risti kaulassa, kiitti Jumalaa, vakuutti olevansa isänmaallinen sekä lupasi ottaa älymystön mukaan politiikkaan. Koko koti, uskonto ja isänmaa -kattaus tuli samalla lautasella. Rouva Sininen on tähän asti edustanut puhtaasti EU-liberaaleja, eurooppalaisia arvoja. Linjan muuttaminen kesken matkaa saattaa näyttää falskilta. Professori Luumu taas on kunnon populistina luvannut laittaa rötösherrat kuriin ja pistää maan talouden kuntoon. Lupaukset ovat toki pelkkää puhetta, mutta sillä ei olekaan väliä. Viesti uppoaa kansaan välineestä riippumatta. Lupaus muutoksesta on jo enemmän kuin muut ovat kolmeenkymmeneen vuoteen onnistuneet tekemään. 

Arvomaailman lisäksi toinen selitys Luumun menestykseen on protesti nykyistä poliittista eliittiä vastaan. Tämä on kaikille puolueille karu herätys. Luumu äänestettiin selvin numeroin ykköseksi ulkomailla, erityisesti Saksassa, Italiassa ja Espanjassa, joissa on suuri romanialaisvähemmistö. Ulkomailla asuu yli neljä miljoonaa romanialaista. Kotimaatakin varmasti ikävöidään diasporassa, mutta expatriaatit ovat myös seuranneet läntisen Euroopan yhä liberaalimpaa ilmapiiriä ja tunteneet itsensä ehkä vieraantuneiksi. Ulkomaille on lähdetty yleensä työn perässä. He haaveilevat paluusta kotiin, mutta vain siinä tapauksessa, että maan talous ja elintaso ottaisivat askeleen parempaan suuntaan. Sitten puhelimen ruudulle ilmestyy ehdokas, joka puhuu suoraan heille. Se tuntuu toimineen. Ei ole niin väliä, onko ehdokas äärijotain vai ei. Ja kyllä vaaliyön yllätys olisi ollut myös mahdollista ennakoida, jos toimittajat olisivat tehneet työnsä. 

Valtamedia on tehnyt kovan päivätyön leimatakseen Professori Luumun vaaralliseksi, mutta avoimeksi on jäänyt, onko hän vaarallinen Romanian kansalle tai demokratialle vai vain poliittiselle eliitille ja lännen globalistiselle politiikalle. Riskinä pidetään myös mystiikkaan taipuvaisen esoteerikon persoonallisia mielipiteitä, joita tämä on esittänyt hiukan saarnaavaan tyyliinsä. Pappissuvun hillitty diplomaatti on ehkä liiankin hyvä esiintyjä – kukaan ei tiedä, mitä naamion takana oikeasti on. Romaniassa on taipumus vahvan johtajan, turvallisen isähahmon kaipuuseen ja samalla omalaatuiseen kommunismin nostalgiaan. Tähän asti kaikki demokratian ajan reitit ovat johtaneet samaan labyrintin nurkkaan. Nyt vaihtoehto on tarjolla, sivistyneesti, mutta kuitenkin radikaalin muutoksen väreissä. 

Jos samalla on vielä mahdollisuus näyttää perinteisten puolueiden korruptoituneille poliittisille broilereille keskisormea, tilaisuus houkuttaa. Rouva Sinisellä on vaikea urakka käännyttää seurakunta puolelleen muutamassa päivässä.