Isänmaan puolesta

Ennen puhuttiin kymmenyksistä, siis siihen aikaan kun veroa kantoi vain kirkko. Nyt niitä kantavat molemmat, vaikka kirkko kuuluu valtiolle. Valtio, jota tällä hetkellä edustaa uuden verolinjauksen tehnyt monivärinen hallitus, on sitä mieltä, että emme ansaitse kovin paljon ja meiltä sopii ottaa. Ja siitä, minkä ikäänkuin ansaitsemme, he ottavat karkeasti 50% isänmaalle. Omasta puolesta saamme maksaa korotettua arvonlisäveroa, jo ennestään kalliista erilaisilla e-tunnuksilla maustetusta ruoasta. Valtion eli isänmaan puoleen ei kannata kiintyä. Isänmaallisia meidän kuitenkin odotetaan olevan tässä alvisodassa.

Prosenteista tuli mieleen isänmaallinen innovaatio, jonka päätin julkaista näin valtion vapaasti hyödynnettäväksi. Joten Altia, prego. Tämä on henkilökohtainen panokseni isieni maan hyväksi kun ymmärrän varsin hyvin, että kerätyt verokillingit eivät pitkälle riitä. Saako niillä edes joululahjapullot valtionyhtiöiden johdolle? Olen ideoinut 100% kotimaisen innovatiivisen uutuustuotteen: alkoholiton Koskenkorva. Kaikki tietävät mikä alkoholijuomien suurin ongelma on – alkoholi. Kun se poistetaan, meillä on puhdas terveystuote, virkistävä viljapohjainen juoma, suomalainen klassikko ilman terveydellisiä ja ympäristöllisiä haittavaikutuksia.

Omaan ideaani ihastuneena ja siksi, ettei kukaan ole tässä kieltämässäkään, avaan hiukan innovaation taustaa. Tupakointihan on jo käytännössä lopetettu melkein kaikkialla. Jos joku ystävistäsi vielä tupakoi, on täysin hyväksyttävää pitää nenästä kiinni mikäli hänen kanssaan joutuu samaan tilaan. Samaan suuntaan voidaan pian mennä viinankin kanssa. Alkoholin aiheuttamien sairauksien kanssa pitkiä perinteitä vaalivana maana, meillä on eurooppalaisittain edelläkävijän asema, joka velvoittaa olemaan esimerkkinä muille. Suomesta voisi tulla ensimmäinen eurooppalainen maa, joka kieltää alkoholin käytön kokonaan.

Ajatelkaapa miten monta ongelmaa ratkeaa samalla kertaa. Deekuja ei enää ole, kansanterveydelliset edut ovat huikeat. Mäyräkoiria ei tarvitse keräillä puistoista, eikä neliväriroiskeita luututa kaduilta viikonlopun jälkeen. Lompakkoja ei varasteta, taksijonossa ei tapella eikä tarvitse teeskennellä, että humalassa on hauskempaa. Pohjien ottamiseen ei enää kulu puolta iltaa ja krapulakin tuntuu taas samalta kuin nuorena. Varjopuolena on se, että muistaa tarpeettoman eksaktisti illanvieton yksityiskohdat, mutta iän myötä tämäkin korjaantuu.

Taaksejäänyttä elämää on myös kina alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä, jonka joku herran nuhteessa elävä poliitikko kaivaa aina valtion kylmäkaapista juuri niihin aikoihin kun muut tuskailevan tipattoman tammikuun kanssa. Kun alkoholia ei juomissa enää ole, mielikuvat saa laskea valloilleen, mutta meille niin rakkaat brändit säilyvät. Odotan tippa leuassa tilaisuutta päästä tekemään 0-prosenttisen kossun lanseerausta, miksei myös kansainvälisesti. Kyynärpään kopautus ja korkin raksahdus – klassiset kesän äänet ovat kuitenkin lyömättömiä mielikuvia. Laulun kera. Io sono un italiano, un italiano vero.

Pääsin kiertelyn kautta taas palaamaan niihin veroihin, mikä on paljolti johtanut siihen, että maamme on yksi maailman kalleimmista – ja samalla tylsimmistä. Juuri tylsyydestä pitäisi luoda uusi kansallinen brändi. Brändikirjoissahan sanotaan, että kannattaa hyödyntää olemassaolevia vahvuuksia. Monessa asiassa olemme jo tukevasti oikealla tiellä. Matka maailman tylsimmäksi maaksi ei ole niin pitkä, etteikö rohkealla kieltopolitiikalla Singapore tai jopa Belgia olisi lyötävissä. Alkoholiton Suomi olisi osa tätä ennakkoluulotonta politiikkaa, jolla omaleimaisen maamme paras osaaminen saataisiin vihdoin koko maailman tietoisuuteen.