Mörkö, riikinkukko ja jäätelöauto
Lapsilla oli vauhdikas mielikuvitusleikki menossa. 3-vuotias huusi “nyt iso tulee”. Sitten juostiin olohuoneen arkun taakse piiloon ja kyyristeltiin nurkassa ihan hiljaa. Kuuntelin sivusta saadakseni selville, mikä se iso on, mutta pahis ei ilmeisesti leikissä tarvinnut konkreettisempaa määrittelyä. Iso on iso ja pelottava. Eikö juuri kaikkein pelottavinta ole tuntematon, se jota ei osata määritellä, jota ei tunneta? Iso on arvaamaton, vieras ja iso. Kukapa isoa ei pelkäisi? Pelkääväthän aikuisetkin itänaapuria, se kun on niin iso.
Yleensä suurin pelon aihe kotona on ollut hammaspeikko. Olen itse syypää. Keksin hammaspeikon avuksi, kun hampaidenpesu oli joka iltaista juoksentelua eikä tahtonut sujua. Hammaspeikon esittelyn jälkeen ongelmaa ei enää ollut. Tai ongelman ratkaisu synnytti uuden ongelman. Hammaspeikosta tuli nimittäin niin pelottava, että lapset eivät ole ihan varmoja siitä, pysyykö se loitolla vain hampaat pesemällä. Vaimo oli ottanut eteisen seinällä roikkuneen afrikkalaisen puunaamionkin alas, kun toinen lapsista sanoi että se pelottaa. Se oli kuulemma hammaspeikko. Tuplakonsonanttien kanssa tuskaileva vaimo tosin sanoi hamaspeiko, mikä pelottaisi luultavasti vain israelilaisia.
Lasten pelot kohdistuvat yllättäviin, mutta enimmäkseen kovin arkisiin asioihin. Poika (1,5v.) pelkää ruohonleikkuria, kaikkia kovia ääniä, isoja koiria ja riikinkukkoja. Tyttö (3v.)pelkää kovaa vauhtia aivan hirvittävästi jopa pulkkamäessä, viherkasveja ja pitkätukkaisia, isoja tai muuten pelottavannäköisiä miehiä. Riikinkukkopelko liittyy muihinkin isoihin lintuihin ja johtuu siitä, että Korkeasaaren kahvilassa riikinkukot tulivat pöydän viereen nokkimaan pullanmuruja, mikä järkytti pientä poikaa suunnattomasti.
Olen iloinen, että pimeää ei pelätä, ei tarvitse nukkua valot päällä. Kukaan ei ole myöskään pelotellut möröillä, jotka asuvat sängyn alla tai muulla älyttömällä. Lapset eivät pelkää lentämistä tai yleensä matkustamista, toisin kuin monet aikuiset. Eivät myöskään vettä, uimahalleja tai korkeita paikkoja. Luin jostain, että kaikkein pelottavin hahmo suomalaisten lasten mielestä on muumilaakson mörkö. Itse en muista koskaan pelänneeni mörköä. Minua peloteltiin lapsena mustalaisilla, mikä oli ilmeisesti aikanaan ihan normaali kasvatusmetodi. Olen kuullut samaa myös eri maissa. Äiti sanoi, että jos et ole kiltisti, mustalaiset vievät. Muistaakseni mustalaiset varastivat pyykkinarulta vaatteita, mikä teki pelotteesta todellisen. Nykyään tuntuisi epäkorrektilta sanoa niin lapsille.
Meillä pelätään omituisesti myös jäätelöautoa. Sekin on suuri tuntematon, jostain syystä sitä ei nimittäin ole koskaan kukaan nähnyt. Aaveauton ääni kuuluu usein, mutta en tiedä missä se liikkuu, ei ainakaan meidän kadullamme. Tunnen syyllisyyttä siksi, etten ole onnistunut oikaisemaan lasten epärationaalista pelkoa näyttämällä heille tuota mystistä jäätelöautoa, vaikka en olekaan tehnyt sitä vain säästäkseni itseäni jäätelön ostamiselta. Toisaalta mielessä on käynyt sekin vaihtoehto, että jospa siellä ei olekaan joku mukava tyttö myymässä. Leffoissahan jäätelöautolla ajavat aina murhaajat. Tai sitten Borat karhunsa kanssa.
Ainakin yhden lasten turhan pelon pystyn tänä kesänä vielä poistamaan. Elämä on muutenkin täynnä pelottavia ja isoja asioita. Pitää etsiä se jäätelöauto.
Yleensä suurin pelon aihe kotona on ollut hammaspeikko. Olen itse syypää. Keksin hammaspeikon avuksi, kun hampaidenpesu oli joka iltaista juoksentelua eikä tahtonut sujua. Hammaspeikon esittelyn jälkeen ongelmaa ei enää ollut. Tai ongelman ratkaisu synnytti uuden ongelman. Hammaspeikosta tuli nimittäin niin pelottava, että lapset eivät ole ihan varmoja siitä, pysyykö se loitolla vain hampaat pesemällä. Vaimo oli ottanut eteisen seinällä roikkuneen afrikkalaisen puunaamionkin alas, kun toinen lapsista sanoi että se pelottaa. Se oli kuulemma hammaspeikko. Tuplakonsonanttien kanssa tuskaileva vaimo tosin sanoi hamaspeiko, mikä pelottaisi luultavasti vain israelilaisia.
Lasten pelot kohdistuvat yllättäviin, mutta enimmäkseen kovin arkisiin asioihin. Poika (1,5v.) pelkää ruohonleikkuria, kaikkia kovia ääniä, isoja koiria ja riikinkukkoja. Tyttö (3v.)pelkää kovaa vauhtia aivan hirvittävästi jopa pulkkamäessä, viherkasveja ja pitkätukkaisia, isoja tai muuten pelottavannäköisiä miehiä. Riikinkukkopelko liittyy muihinkin isoihin lintuihin ja johtuu siitä, että Korkeasaaren kahvilassa riikinkukot tulivat pöydän viereen nokkimaan pullanmuruja, mikä järkytti pientä poikaa suunnattomasti.
Olen iloinen, että pimeää ei pelätä, ei tarvitse nukkua valot päällä. Kukaan ei ole myöskään pelotellut möröillä, jotka asuvat sängyn alla tai muulla älyttömällä. Lapset eivät pelkää lentämistä tai yleensä matkustamista, toisin kuin monet aikuiset. Eivät myöskään vettä, uimahalleja tai korkeita paikkoja. Luin jostain, että kaikkein pelottavin hahmo suomalaisten lasten mielestä on muumilaakson mörkö. Itse en muista koskaan pelänneeni mörköä. Minua peloteltiin lapsena mustalaisilla, mikä oli ilmeisesti aikanaan ihan normaali kasvatusmetodi. Olen kuullut samaa myös eri maissa. Äiti sanoi, että jos et ole kiltisti, mustalaiset vievät. Muistaakseni mustalaiset varastivat pyykkinarulta vaatteita, mikä teki pelotteesta todellisen. Nykyään tuntuisi epäkorrektilta sanoa niin lapsille.
Meillä pelätään omituisesti myös jäätelöautoa. Sekin on suuri tuntematon, jostain syystä sitä ei nimittäin ole koskaan kukaan nähnyt. Aaveauton ääni kuuluu usein, mutta en tiedä missä se liikkuu, ei ainakaan meidän kadullamme. Tunnen syyllisyyttä siksi, etten ole onnistunut oikaisemaan lasten epärationaalista pelkoa näyttämällä heille tuota mystistä jäätelöautoa, vaikka en olekaan tehnyt sitä vain säästäkseni itseäni jäätelön ostamiselta. Toisaalta mielessä on käynyt sekin vaihtoehto, että jospa siellä ei olekaan joku mukava tyttö myymässä. Leffoissahan jäätelöautolla ajavat aina murhaajat. Tai sitten Borat karhunsa kanssa.
Ainakin yhden lasten turhan pelon pystyn tänä kesänä vielä poistamaan. Elämä on muutenkin täynnä pelottavia ja isoja asioita. Pitää etsiä se jäätelöauto.
Kommentit
Lähetä kommentti