Lottovoittajasyndrooma
Hietalahden tori on joka päivä täynnä kirppispöytiä. Ja ostajia riittää. Se, että hamstraa käytettyjä vaatteita ei tietenkään johdu siitä, ettei ihmisillä olisi varaa ostaa uusia – ostajia riittää siksi, että Suomessa kirppareilla käyminen ja muukin köyhäily on trendikästä. Irlannissa edellisvuoden vaatteet annettiin isoissa säkeissä hyväntekeväisyyteen, joista Barnardos ja muut järjestöt sitten myivät niitä köyhille kirppareillaan. Ei aukealla torilla julkisesti keskellä kaupunkia.
Suomalaiset ovat mestareita selittämään asioita juuri siten kuin haluavat niihin uskoa. On trendikästä liikkua pyörällä, koska se tarkoittaa sitä, että ajattelee ympäristöä. Ne jotka eivät omista autoa pyöräilevät siksi, etteivät halua saastuttaa planeettaa. Arvokkainta on ajaa vanhalla romupyörällä, kierrätyshän on hyvä teko. Ei tietenkään ole kyse siitä, ettei olisi varaa hankkia autoa tai uutta fillaria tai siitä, että autoilijoille olisi yhtään kateellinen. Työkaveri jopa liimasi fillariinsa tarran: yksi auto vähemmän. Autoilijoista tulee vihollisia, hehän ajavat vain saastuttaakseen!
Mitä ne suomalaiset perusarvot olivat? Rehellisyys, tasa-arvoisuus, ahkeruus? Suomalaiset ovat siis rehellistä kansaa. Entäs sitten ne Lahden hiihtokisat, joissa kaikki olivat aineissa? Talvilajien oma seuraaminen loppui siihen mustaan tiistaihin. Rehellisyyteen kuuluu myös avoimuus. Suomalaiset eivät kerro toisille ketä äänestävät, paljonko saavat palkkaa tai mitä sairastavat. Tunteistakaan ei ole tapana puhua. Henkilökohtaisiin asioihin, siis niihin joista ei puhuta, lasketaan kaikki mikä tapahtuu kotona. Avoimuus käy suomalaiselta yhtä luontevasti kuin Juha Miedolta kirjakieli. Valtionyhtiöt taas ovat perusteellisesti murentaneet kaikki harhaluulot siitä, ettei Suomessa muka olisi suurimittaista korruptiota ja ettei rahanahneus menisi lopulta kaiken muun ohi. On lottovoitto syntyä Suomessa, jos pääsee valtionyhtiön johtokuntaan.
Tasa-arvohan toteutuu tunnetusti niin, että naiset saavat pienempää palkkaa kuin miehet. Tasa-arvon pitäisi olla myös oikeudenmukaisuutta. Niin meillä kuin muuallakin, oikeudenmukaisuutta saa rahalla ja köyhät jäävät rannalle. Samoin maahanmuuttajat, joita kukaan ei ota töihin. Heidät lähetetään onnettomille kursseille, joilla ei opeteta mitään. Ainoa tarjolla oleva duuni on marjanpoimintaa, se kun ei ole vuosiin enää kelvannut suomalaisille. Eikö sen juuri pitäisi olla meidän kansallislajimme? Se siitä ahkeruudesta samalla.
Onhan Suomessa sentään puhdasta. No jaa, ei kukaan halua enää siivotakaan. Ja vaikka tekijöitä olisi, siitä on niin helppo säästää. Puistoissa ja ojanpenkoilla kukkivat monivuotisiksi osoittautuneet pahvimäyräkoirat ja muovikassit. Vesakot rehottavat. Uimahallit ovat homeessa, käsisaippua loppunut kouluista ja viikonloppujen kaupunkikuva kuin vatsahuuhtelufestivaaleilla. Kun matkustaa Suomesta länteen – mihin tahansa maahan – käsidesi tekee mieli ottaa käyttöön vasta kotiin palatessa. Turkulaisesta hampurilaisesta löytyi juuri elävä torakka. Luomuruokaa?
Suomi on kuitenkin turvallinen maa. Pitää vain muistaa varoa mustaa jäätä ja juhannusveneilyä. Kannattaa varmaan välttää myös ostareita, festareita ja muita paikkoja joissa nautitaan runsaasti alkoholia. Kun ei mene asemille, puistoihin, metroon, ratikkaan, paikallisjunaan, metsään, yleisille paikoille tai yksin ulos, on varmasti turvassa. Kouluissa tosin ammuskellaan, ja metsästysseuroissa. Suomalaisten seuraa kannattaa myös varmaan välttää, meillä on puolitoista miljoonaa laillista asetta, kolmanneksi eniten maailmassa. Jos pysyy kotona, ei kannata avata televisiota: sieltä tulee todennäköisesti väkivaltaa.
Tunnustan, että olen alkanut ostaa kirpparivaatteita Hietalahden torilta. Se on ainoa keino löytää lapsille vähän hauskempia ryijyjä kuin kauppojen valikoimissa on, sieltä kun bongaa aina jonkun, joka myy ulkomailta ostettuja vaatteita. Sitäpaitsi kirpparilla pyöriminen on hauskaa ja sosiaalista. Ei missään tapauksessa ole kyse siitä, etteikö olisi varaa ostaa vaatteita uutena kaupasta.
Suomalaiset ovat mestareita selittämään asioita juuri siten kuin haluavat niihin uskoa. On trendikästä liikkua pyörällä, koska se tarkoittaa sitä, että ajattelee ympäristöä. Ne jotka eivät omista autoa pyöräilevät siksi, etteivät halua saastuttaa planeettaa. Arvokkainta on ajaa vanhalla romupyörällä, kierrätyshän on hyvä teko. Ei tietenkään ole kyse siitä, ettei olisi varaa hankkia autoa tai uutta fillaria tai siitä, että autoilijoille olisi yhtään kateellinen. Työkaveri jopa liimasi fillariinsa tarran: yksi auto vähemmän. Autoilijoista tulee vihollisia, hehän ajavat vain saastuttaakseen!
Mitä ne suomalaiset perusarvot olivat? Rehellisyys, tasa-arvoisuus, ahkeruus? Suomalaiset ovat siis rehellistä kansaa. Entäs sitten ne Lahden hiihtokisat, joissa kaikki olivat aineissa? Talvilajien oma seuraaminen loppui siihen mustaan tiistaihin. Rehellisyyteen kuuluu myös avoimuus. Suomalaiset eivät kerro toisille ketä äänestävät, paljonko saavat palkkaa tai mitä sairastavat. Tunteistakaan ei ole tapana puhua. Henkilökohtaisiin asioihin, siis niihin joista ei puhuta, lasketaan kaikki mikä tapahtuu kotona. Avoimuus käy suomalaiselta yhtä luontevasti kuin Juha Miedolta kirjakieli. Valtionyhtiöt taas ovat perusteellisesti murentaneet kaikki harhaluulot siitä, ettei Suomessa muka olisi suurimittaista korruptiota ja ettei rahanahneus menisi lopulta kaiken muun ohi. On lottovoitto syntyä Suomessa, jos pääsee valtionyhtiön johtokuntaan.
Tasa-arvohan toteutuu tunnetusti niin, että naiset saavat pienempää palkkaa kuin miehet. Tasa-arvon pitäisi olla myös oikeudenmukaisuutta. Niin meillä kuin muuallakin, oikeudenmukaisuutta saa rahalla ja köyhät jäävät rannalle. Samoin maahanmuuttajat, joita kukaan ei ota töihin. Heidät lähetetään onnettomille kursseille, joilla ei opeteta mitään. Ainoa tarjolla oleva duuni on marjanpoimintaa, se kun ei ole vuosiin enää kelvannut suomalaisille. Eikö sen juuri pitäisi olla meidän kansallislajimme? Se siitä ahkeruudesta samalla.
Onhan Suomessa sentään puhdasta. No jaa, ei kukaan halua enää siivotakaan. Ja vaikka tekijöitä olisi, siitä on niin helppo säästää. Puistoissa ja ojanpenkoilla kukkivat monivuotisiksi osoittautuneet pahvimäyräkoirat ja muovikassit. Vesakot rehottavat. Uimahallit ovat homeessa, käsisaippua loppunut kouluista ja viikonloppujen kaupunkikuva kuin vatsahuuhtelufestivaaleilla. Kun matkustaa Suomesta länteen – mihin tahansa maahan – käsidesi tekee mieli ottaa käyttöön vasta kotiin palatessa. Turkulaisesta hampurilaisesta löytyi juuri elävä torakka. Luomuruokaa?
Suomi on kuitenkin turvallinen maa. Pitää vain muistaa varoa mustaa jäätä ja juhannusveneilyä. Kannattaa varmaan välttää myös ostareita, festareita ja muita paikkoja joissa nautitaan runsaasti alkoholia. Kun ei mene asemille, puistoihin, metroon, ratikkaan, paikallisjunaan, metsään, yleisille paikoille tai yksin ulos, on varmasti turvassa. Kouluissa tosin ammuskellaan, ja metsästysseuroissa. Suomalaisten seuraa kannattaa myös varmaan välttää, meillä on puolitoista miljoonaa laillista asetta, kolmanneksi eniten maailmassa. Jos pysyy kotona, ei kannata avata televisiota: sieltä tulee todennäköisesti väkivaltaa.
Tunnustan, että olen alkanut ostaa kirpparivaatteita Hietalahden torilta. Se on ainoa keino löytää lapsille vähän hauskempia ryijyjä kuin kauppojen valikoimissa on, sieltä kun bongaa aina jonkun, joka myy ulkomailta ostettuja vaatteita. Sitäpaitsi kirpparilla pyöriminen on hauskaa ja sosiaalista. Ei missään tapauksessa ole kyse siitä, etteikö olisi varaa ostaa vaatteita uutena kaupasta.
Kommentit
Lähetä kommentti