Romanian tähti

On mahdotonta asua Romaniassa päätymättä ennemmin tai myöhemmin pelaamaan Rummikubia, tai “remiä”, kuten sitä täällä tuttavallisemmin kutsutaan. Se on lähes kansallispeli, Romanian oma Afrikan tähti tai Alias. Tosin muovilaatoilla pelattava Rummikub muistuttaa enemmän korttipelejä, mihin on myös syynsä, erityisesti Rummya ja Canastaa. Se on niin suosittu, että romanialaiset ottavat pelin mukaansa kaikille matkoille, lomille, rannalle ja picnicille. Monille se on ainoa peli, jonka he osaavat. Pelissähän ei sinänsä ole mitään vikaa, se on oikein viihdyttävä ja hyvää ajanvietettä. Romanialaiset vain osaavat kaikki temput, joten voitosta voin vain haaveilla. 

Olen kysellyt paikallisilta, ovatko he koskaan kuulleet Ephraim Hertzanosta. Kukaan ei ole tiennyt, mistä on kyse. Pelin historia on siis täysin hämärän peitossa sen alkuperäisessä kotimaassa. Tarina on sitten sitäkin herkullisempi. Hertzano, juutalainen hammasharjakauppias, kehitti pelin korttipelien pohjalta 30-luvun Romaniassa. Hän veisteli ensimmäiset prototyypit talonsa takapihalla ja myi käsityönä tehtyjä pelejä ovelta ovelle. En ole varma oliko peli myynnissä jo Romaniassa, ainakin prototyyppi oli, mutta sitten tulivat maailmansota ja muut murheet. Hertzano pääsi sodan loputtua muuttamaan Israeliin ja siellä peli 50-luvun alussa pääsi sarjatuotantoon ja myyntiin. Siitä tuli kansainvälinen menestys. 

Kummallinen sivujuoni tarinassa on myös se, että minulle Rummikub oli tuttu jo lapsuudesta. Israelilainen setäni toi sen tuliaiseksi luultavasti 70-luvun lopulla, mutta syystä tai toisesta sitä pelattiin meillä harvoin. Ehkä siksi, että säännöt olivat hepreaa. Olisin kuitenkin voinut olla pelissä mestari jo saapuessani Romaniaan. Nyt vain hämmästelin nähdessäni romanialaisen keittiön pöydällä tutun israelilaisen seurapelin. En ole saanut selville miten ja milloin peli saapui Romaniaan, mutta ihan kaikki muistavat pelanneensa sitä lapsesta asti. Täällä näkemäni pelilaudat ovat olleet kaikki puisia, meidän versiomme oli muovia. Aradissa, kehittäjän entisessä kotikaupungissa, on tehdaskin, jossa pelit valmistetaan kotimaan markkinoille. 

Yksi syy suosioon Romaniassa lienee ollut vain se, ettei muita pelejä juuri ollut. Myynnissä oli muutenkin ankeimpina aikoina vähän tavaraa. Jossakin vaiheessa korttipelit oli kielletty paheellisina, joten sekin saattoi auttaa Rummikubin suosiossa. Pelivalikoiman laajentamisessa me olemme tehneet kaiken voitavamme. Ainakin perhepiirissä Cluedo, Ticket to ride, Dixit ja myös Alias nauttivat suurta suosiota. Afrikan tähti sen sijaan on jäänyt kuriositeetiksi. Ehkä sen suosio Suomessakin perustuu enemmän nostalgiaan kuin pelillisiin ansioihin. Nyt tietysti kirjakauppojen hyllyt notkuvat lautapelejä täälläkin, joten “remin” pelaamiseen ei enää pitäisi olla mitään pakottavaa syytä. 

Sen sijaan syy siihen, miksi pelin kehittäjää ei tunneta liittynee historiaan, johon romanialaisilla on kompleksinen suhde. Historia kerrotaan aina valikoiden. Hertzanoa ei mainita koulu- eikä historiankirjoissakaan. Holokaustista selviytyneet juutalaiset päätyivät käytännössä kaikki Israeliin toisen maailmansodan jälkeen. Romanian hallitus sai emigrantteja vastaan rahaa, joten se oli myös käytännöllistä. Kaikilla ei ehkä ollut pelkästään mukavia muistoja kotimaastaan. Pelin keksijä ei itsekään ole saattanut pitää omaa taustaansa parhaana markkinointivalttina. Koko tarina on kuitenkin niin uskomaton, että on omituista ettei kukaan ole tehnyt siitä Romaniassa edes dokumenttielokuvaa. Aineksia olisi draamaankin. Äkkiä nyt ennen kuin israelilaiset keksivät senkin.