Viisauden lähteellä

Suhtauduin aluksi koko asiaan epäluuloisesti. Miksi kantaisin vettä jostakin, kun sitä tulee hanastakin. Olin kuullut huhuja ihmeellisestä lähteestä, moni kuulemma haki vettä sieltä. Sen piti olla lähelläkin. En kuitenkaan tullut etsineeksi, enkä tiennyt edes miltä se lähde näyttää. Luulin, että ihmiset hakevat sieltä vettä vain säästääkseen vesimaksuissa. Nyt olemme juoneet lähdevettä yli kaksi vuotta. Paluuta entiseen ei tee mieli harkitakaan, vaikka hanavesi onkin meillä puhdasta – tosin maistuuhan se vähän kloorilta. 

Käyn siis vedenhakumatkalla viiden tai kuuden päivän välein. Täytän kymmenen kahden litran pulloa muutamassa minuutissa, ruuhkaa on harvoin, vain kuivina kesinä kun virtaus hidastuu. Matka lähteelle vie vartin, jos jonoa ei ole. Lähde löytyi saman kukkulan juurelta, jonka rinteessä asumme. Veden alkulähde voi olla siis jossain meidän talomme alla. Se on kylmää ja kirkasta, kyltin mukaan myös tutkitusti puhdasta. Miltä lähde sitten näyttää? Ei paljon miltään. Asvaltoidun pikkukadun vieressä on teräsputki, joka tulee maan sisältä ja laskee ritilän läpi viemäriin. Ympärille on pystytetty yksinkertainen puinen katos, joka on romanialaiseen tapaan täynnä ikoneita, joten se on kuin pieni pyhättö. 

Vesi on niin hyvää, että se tuntuu jotenkin pyhältä. Lahja, joka virtaa maan alta – ja se on ilmaista. En ole tietenkään ainoa, joka on löytänyt tämän aarteen ja arvostaa sitä. Pidän Romaniassa siitä, että kenen kanssa tahansa voi aloittaa keskustelun, mistä tahansa aiheesta. Myös lähteellä ihmiset puhuvat mielellään. Ehkä siellä tulee tunne, että jaamme yhteisen salaisuuden. Keskustelut ovat myös ihan omanlaisiaan. Veden haussa on jotain arkaaista, lähteellä on käyty ja tavattu ihmisyyden alkuhämäristä asti. Usein jutut liittyvät terveyteen, joskus ne ovat filosofisia, monesti informatiivisia. Lähteestä juoneet ihmiset ovat ehkä hiukan syvällisempiä ja rauhallisempia, kuka tietää. Vesihän on viisasten juoma, kuten sanotaan. Veden solina on myös rauhoittavaa. 

Lähde on mielenkiintoinen sana. Se tarkoittaa myös alkuperää – romaniaksi izvor, jolla on slaavilaiset juuret. Suomen kielen lähde tulee jostakin uralilta. Yli puolet meidän kehostamme on vettä, mekin tulemme vedestä, se on meidän alkulähteemme. Ilman vettä ihminen ei selviydy hengissä kolmea päivää kauempaa. Meillä on siis hyvästä syystä aivan erityinen suhde juuri veteen, se ei ole vain juoma. Tämän totuuden äärellä on syytäkin hiukan herkistyä ja ajatella syvällisiä. Veden kiertokulku on sekin varsin ihmeellinen asia. Maapallo on itse asiassa suuri vedenpuhdistuslaitos, kun sama vesi kiertää ympyrää ja puhdistuu välillä taas juomakelpoiseksi, elämän eliksiiriksi. On tehnyt niin miljoonia vuosia. Vedestä on syytäkin olla kiitollinen. 

Kesällä tapasin lähteellä vanhan miehen, joka kertoi isänsä hakeneen sieltä vettä lapsena, joskus ennen sotia. Lähde on siis vanha. Ehkä se on ollut siellä aina aikojen alusta saakka. Nuoruuden lähde se ei kuitenkaan ole, se on tullut selväksi. Lähteellä tapaa enimmäkseen iäkkäämpiä ihmisiä. “Olen juonut keski-ikäisyyden lähteestä”, todettiin jossain aforismissa. Juon jatkossakin elleivät ylikansalliset korporaatiot onnistu kaupallistamaan sitäkin. Paikalliset pullovesiyhtiöt ovat jo Coca-Colan käsissä. En yhtään epäile, etteivätkö kaupungin päättäjät myisi tätäkin, jos vain keksivät keinot ja joku maksaa.