Aikamatkustajan blogi

Olen tehnyt paljon töitä. Mutta ehtinyt myös harrastaa. Suomessa siihen on paljon mahdollisuuksia, koska on ajateltu, että ihminen tarvitsee sekä vapaa-aikaa että kehittävää ja mielekästä tekemistä. Niin pysymme terveinä henkisesti ja fyysisesti. Työtehokin on todennäköisesti parempi. Harrastuksista on tullut niin tärkeitä, että monen identiteetti muodostuu enemmän harrastuksista kuin työstä, varsinkin jos työ ei tunnu erityisen merkitykselliseltä. Kaipaan sekä harrastuksia että harrastamisen mahdollisuutta, jonka olen hukannut muutossa. Kävin kaikenlaisilla kursseilla, kirjoitusryhmissä, kuorossa, urheilemassa, hiihtoladulla tai piirtämässä elävää mallia. Kaikki aktiviteetit olivat myös sosiaalisia. Nyt harrastukset joutuu keksimään itse ja se kysyykin luovuutta. Tai rahaa. Syy tilanteeseen ei ole pelkästään asuinmaa, vaan enemmän se, että asumme pikkukaupungissa.   Romaniassa harrastuksia on vain lapsilla, jos vanhemmilla sattyy olemaan niihin varaa. Poikani tosin harrastaa sekä ...

Radiosta tuli ohjelma, jossa sai lähettää terveisiä Nicolae Ceausesculle. Siis ihan oikeasti. Soittajiakin tuntui riittävän vaikka diktaattori itse pääsi hengestään jo 36 vuotta sitten. Voihan terveisiä silti lähettää. Soittajilla oli ihan oikeaa asiaakin. Ainakin yksi analysoi varsin terävästi kansakunnan tilaa ja totesi, että Romania kärsii sekä kommunismin nostalgiasta että vahvan johtajan, jonkinlaisen isähahmon kaipuusta. Olen huomannut. Molemmista vaivoista pitäisi päästä eroon, mutta trauman käsittely on vielä kesken. Sekin, että romanialaiset ovat voineet pitää Ceausescua isähahmona, kertoo jo melko häiriintyneestä suhteesta valtion päämieheen. Ajat olivat toiset.   Kommunismi pilasi ihmisiltä kolme olennaisen tärkeää asiaa: aloitekyvyn, uskon tulevaisuuteen ja keskinäisen luottamuksen. Oman tulkintani mukaan juuri nämä ongelmat ovat halvaannuttaneet koko yhteiskunnan. Tai ainakin estävät sitä edelleen kehittymästä mihinkään. Korruptio hoitaa loput. Mitään ei saada aikaisek...

…mutta haluamme näyttää siltä. Niinhän somessa usein toimitaan. Esitetään, että tehdään asioita, joita ei oikeasti tehdä tai joihin ei oikeasti ole varaa.  Kunhan se vain näyttää  hyvältä  kuvissa.  Käydään ottamassa potretteja kalliissa paikassa tai seisotaan Maseratin vieressä. Se on näytelmä, mutta en oikein tiedä kenelle sitä esitetään. Romaniassakin ihmiset tekevät mitä kummallisimpia uhrauksia vain hankkiakseen rahaa, jolla voi ostaa kalliin auton näyttääkseen muille, että on rahaa. Toinen tärkeä statussymboli heti rahan ja auton jälkeen on maha, miehillä siis. Kauluspaidan alla pitää pullottaa, koska jos on mahaa, on myös rahaa. Laiha ihminen on köyhä, ei hyväkuntoinen kuten suomalaisena on tottunut ajattelemaan. Jos joku yrittää pysyä hoikkana, häntä kannustetaan syömään paremmin.   Lomailimme joulun välipäivinä Serbiassa, hiihtäen ja syöden. Sattui niin, että löytämässämme vuoristohotellissa oli oikein tasokas ravintola. Niinpä testasimme kaikkea, koska...

On mahdotonta asua Romaniassa päätymättä ennemmin tai myöhemmin pelaamaan Rummikubia, tai “remiä”, kuten sitä täällä tuttavallisemmin kutsutaan. Se on lähes kansallispeli, Romanian oma Afrikan tähti tai Alias. Tosin muovilaatoilla pelattava Rummikub muistuttaa enemmän korttipelejä, mihin on myös syynsä, erityisesti Rummya ja Canastaa. Se on niin suosittu, että romanialaiset ottavat pelin mukaansa kaikille matkoille, lomille, rannalle ja picnicille. Monille se on myös ainoa peli, jonka he osaavat. Pelissähän ei sinänsä ole mitään vikaa, se on oikein viihdyttävä ja hyvää ajanvietettä. Romanialaiset vain osaavat kaikki temput, joten voitosta voin vain haaveilla.   Olen kysellyt paikallisilta, ovatko he koskaan kuulleet Ephraim Hertzanosta. Kukaan ei ole tiennyt, mistä on kyse. Pelin historia on siis täysin hämärän peitossa sen alkuperäisessä kotimaassa. Tarina on sitten sitäkin herkullisempi. Hertzano, juutalainen hammasharjakauppias, kehitti pelin korttipelien pohjalta 30-luvun Roman...