Sopivin voittakoon

Päätin vuoden lopuksi käyttää harvoja jäljellä olevia kansalaisoikeuksiani ja äänestää presidenttiä. Tilasin siis äänestyspaperit ulkomaille, sain postia, luin ohjeet, vastasin vaalikoneiden kysymyksiin ja lähetin oikein piirretyllä numerolla varustetun lappusen takaisin Suomeen. Ehdokas löytyi vaivattomasti, koska kaikki vaalikoneet antoivat saman vastauksen. Nyt olen osallistunut päätöksentekoon. Kukaan ei voi väittää, etten olisi kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Itse vaalia ei silti tarvitse jännittää. Ehdokkaani ei tule valituksi. 

Presidentiksi valitaan demokraattisessa järjestelmässä ehdokkaista sopivin. Sopivin on sellainen, joka miellyttää mahdollisimman monia ja ärsyttää mahdollisimman harvoja äänestäjiä – saa siis eniten ääniä. Sopivin ei ole useinkaan pätevin, älykkäin tai kaunein, vaan se joka ei keikuta venettä. Näin toimitaan myös muualla työelämässä. Johtoon valitaan se, joka saa hommat tehtyä, ei aiheuta ongelmia ja osaa olla diplomaattisesti hiljaa silloin kun joku muu johdossa on sössinyt. Olen ollut sekä esimiehenä että rekrytoinut, tiedän kyllä. Myöskään presidentiksi ei haluta henkilöä, joka voi aiheuttaa epäjärjestystä. 

Mutta onko presidentin virka itsessään tärkeä? Itse asiassa valtaa on rajatusti. Kyse on lähinnä edustustehtävästä. Presidentti on PR-henkilö, joka saa tavata muiden maiden PR-henkilöitä. Pelisääntöjen mukaan maan johtaja hoitaa kansainvälisiä suhteita, voi armahtaa vankeja, jakaa kunniamerkkejä ja pitää puheita. Kaikki mitä presidentti tekee, on symbolista, myös puolustusvoimien ylipäällikkönä. Kuulostaa melko turhalta duunilta, jos ei satu erityisen paljon pitämään esiintymisestä ja edustamisesta. Arvojohtaminen jos mikä on epämääräinen homma. Työnkuvauskin saattaa olla varsin tulkinnanvarainen. 

Kyselyssä 37 % briteistä piti omaa työtään merkityksettömänä. Vaikka moni helposti ehkä vastaakin kyselyssä niin, vaikka pitäisi työstään, maailma on silti täynnä merkityksettömältä vaikuttavia pestejä. On esimerkiksi sisäisiä tarkastajia, kyselyjen tekijöitä, vastuullisuuspäälliköitä, kehitysjohtajia tai sääntöjen noudattamista valvovia virkailijoita. On myös tyytymättömien asiakkaiden rauhoittelijoita ja asiantuntijoita, jotka korjaavat ongelmia tilapäisesti, vaikka korjaus ei ratkaise itse ongelmaa. Annetaan siis ulospäin ymmärtää, että jotain ollaan tekemässä, vaikka mitään ei todellisuudessa tehdäkään. Sekin on työtä. 

Näitä kutsutaan englanniksi hurmaavalla termillä bullshit jobs, joten presidentin virka selvästi istuu tähän samaan kategoriaan. David Graeberin samannimisessä kirjassa on eritelty enemmänkin vastaavia tehtäviä. Toki on myös duuneja, joissa tarkoituksellisesti johdetaan ihmisiä harhaan, kuten vaikkapa puhelinmyynti tai erilaiset lobbaajat. Olettaisin, ettei presidentti sentään aiheuta tarkoituksellisesti ongelmia. Siltä varalta, että tulisi kiusaus tehdä niin, presidentin valta on rajoitettu. Suurinta valtaa maassa käyttää parlamentaarisesti eduskunta, joten valta on turvallisesti jaettu useampiin käsiin. 

Suomessa on muuten voimassa erikoinen laki, jonka mukaan presidentiksi ei voida valita ihmistä, joka ei ole syntynyt Suomessa. Vastaava pykälä on vain Albaniassa ja Valko-Venäjällä. Sen sijaan väitetysti virkaan voi kuitenkin tulla valituksi hevonen. Kunhan se vain on musta.