Seksiä, valheita ja mammutteja

“Nuorille pitää kertoa seksistä”, tuumasi Väestöliitto ja päätti tehdä koululaisille sopivan seurapelin aiheesta. Luin jutun hiukan hämmentyneenä, kuten varmaan moni muukin. Ehkä juttukaan ei ollut ansiokas, mutta se taatusti lisäsi epäluuloa koulujen seksuaalikasvatusta kohtaan. Muutkin vanhemmat ovat olleet huolissaan, myös me suomalaiset. Miksi puhutaan vekottimista, miksei puhuta tunteista? Mihin rakkaus on seksin yhteydestä kadonnut? Entä avioliitto? Onko seksi harrastus, joka ei enää liitykään parisuhteeseen?

Pohdin vähän samoja asioita, kuin kirjoittaja Hesarin mielipide-palstalla, kaivatessaan hiukan laajempaa seksuaalisuuskäsitystä ja kokemusta turvallisemmasta kasvuympäristöstä. Tässä “narsistis-pornografisessa” yhteiskunnassa voisi tosiaan olla tilaa myös viattomuudelle ja aitoudelle. Takajaloilleen ponnistanut Väestöliitto ryntäsi nuoren tytön kimppuun kolmen lääkärin voimin argumentoiden, etteivät vanhemmat osaa puhua näistä asioista lainkaan. Jonkun on kerrottava totuus. Mutta kenen totuus kerrotaan?

Varmasti on kysytty nuorilta, mikä kiinnostaa. Sitä saa mitä tilaa, niinhän pelin nimikin “Sitähän sä kysyit”antaa olettaa. En tiedä ovatko lääkärit viisaudessaan ajatelleet, etteivät nuoret ehkä kysykään oikeita kysymyksiä. Heitä voisi myös ohjata etsimään vastauksia niihin pulmiin, joita ei koulun pihalla pohdita. Kaikki mikä on lääketieteellisesti tai fysiologisesti mahdollista tai ei ole lain mukaan väärin, ei välttämättä ole silti moraalisesti oikein. Tai syntyneillä käsityksillä ja tehdyillä ratkaisuilla on nuoren henkisen kasvun kannalta vakavia seurauksia. On aikuisilta vastuutonta vastata vain siihen, mitä on kysytty.

Olen suhtaunut Väestöliittoon epäilevästi aiemminkin. Kuinka monen ihmisen käsitystä oikeasta järjestö lopulta edustaa? He käyttävät omavaltaista auktoriteetin ääntä samaan tapaan kuin THL tai Teosto. En tiedä kenen valtuutuksella. Kaikki eivät kuitenkaan jaa samaa maailmankuvaa eivätkä moraalia. Ääriliberalismia vastustamalla ja muita ajatuksia esittämällä lokeroituu heti taantumukselliseksi. Oikeastaan mitään muuta arvomaailmaa kuin äärimmäisen individualismin hyväksyntä ei ole. Yhteisiä perusarvoja ei ole. Mihin ne perustuisivat? Laki ei ota kantaa moraaliin. Siksi jonkun muun pitäisi. Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen.

Erilaisten näkemysten takia olisi tärkeää osata keskustella. Väestöliitto voi sittenkin osua lähelle maalia sanoessaan, ettei seksuaalisuudesta osata puhua. On muitakin aiheita, joista ei osata tai ole sopivaa keskustella avoimesti. Abortti ei ole vain kirurginen toimenpide eivätkä e-pillerit vain aknelääke. Kriittisen keskustelun avaaminen niistä on kuin vastustaisi sananvapautta tai sivistysvaltiota. Saisi hetkessä niskaansa legioonan tuohtuneita lääkäreitä nukutusaineet tanassa.

Vähintään voisi silti lääkevalmistajilta toivoa, ettei seksuaalivalistuksen varjolla tehtäisi bisnestä.

On turvallisempaa tarttua Jörn Donnerin omaelämänkerralliseen mammuttiin. En ole ihan aikalaisia, mutta olen kuitenkin ymmärtänyt Donnerin merkityksen vapaamman moraalin puolestapuhujana ja yhteiskunnan epäkohtien kriitikkona. Sitä en tiennyt, että Donner meni raskaanaolevan tyttöystävänsä kanssa naimisiin 50-luvulla siksi, että sen ajan moraalikäsitys vaati niin. Tässä välissä moraaliset säännöt ovat muuttuneet aika lailla ja Donner on niitä ehtinyt koetella monella vuosikymmenellä. Kuvaavaa on, että 80-kymppisen kirjoittamasta kirjasta revitään yhä lööppejä.

Mammuttia lukematta en tiedä mistä se on mahtanut saada nimensä, mutta pari vuotta sitten Kuopion asuntomessuilla aiheutti kohua suurikokoinen mammutti. Taideteos herätti pahennusta heiluttelemalla kohtuullisen kokoista penistään. Jos seksuaalivalistuskeskustelun mammutti onkin Väestöliitto? Pitäisikö sille tehdä samoin kuin taidemammutille, jotta myös arvoista ja etiikasta saataisiin keskustella vapaasti? Mammutti päätyi kastroiduksi moraalisen painostuksen vuoksi.