Cydonia oblonga ja 8 muuta suosikkia
1. Bussiterminaaleista
Paikoilla, joista matkat alkavat, on suuri merkitys. Joskus lähtöpiste jää mieleen paremmin kuin määränpää. Aika usein käy myös niin, että itse matka on kiinnostavampi kuin se mihin on matkalla. Pidän nuhjuisista bussiterminaaleista, koska odottaessa saa rauhassa tarkkailla ihmisiä. Ne ovat aliarvostettuja nähtävyyksiä, koska niitä ei pidetä lainkaan matkakohteina.
2. Apinoista kirjallisuudessa
Aivan erityisesti olen innostunut seuraavista teoksista: Alaston apina (Desmond Morris), Nainen ja apina (Peter Hoeg) sekä Suuret apinat (Will Self). Tunnistan apinan itsessäni ja pohdin usein mistä me tulemme. Kädet ovat mahdollistaneet ihmisen kehittymisen taitavimmaksi apinoista. Meitä on melkein seitsemän miljardia ja jokaisessa meistä on 100 miljardia solua. Olemme mielenkiintoisia.
3. Eteläintialaisesta kasvisruoasta
On hyvin luontevaa syödä ruokaa banaaninlehdeltä ja sormin. Suosittelen sitä kaikille haarukan heiluttajille. Kun syö sormin, ei ole vaaraa, että polttaa kielensä laittamalla liian kuumaa ruokaa suuhun. En ole löytänyt yhtään ravintolaa, josta saisi aitoa eteläintialaista kasvisruokaa. Sitä varten on pakko matkustaa Keralaan.
4. Syksystä
Vain yksi vuodenajoista on rehellisesti ilkeä. Syksy haastaa, kiusaa, on arvaamaton, tyly ja tuulinen. Sitten kun on aseistautunut taistellakseen syksyä vastaan kaikilla sadevarusteilla, tuleekin arvaamatta lämmin ja lempeä päivä. Pidän syksystä, koska se ei päästä helpolla ja pakottaa olemaan varuillaan. Ja se on kaunis.
5. Kaislamatoista
Kosteiden kaislamattojen tuoksu assosioituu aina Thor Heyerdahliin – siihen suureen norjalaiseen seikkailijaan, joka kaikkien pitäisi tuntea. Tämä juontuu ajasta, jolloin asuin vuokralla vanhassa talossa ja minulla oli vain kaislamattoja ja piano sekä yhdellä seinällä kuvia Heyerdahlin matkasta kaislaveneessään Tyynellämerellä.
6. Terävistä lantioluista
Taito keskustella, huumorintaju tai miellyttävä luonne ovat tietysti täysin epäolennaisia. Pidän naisissa terävistä lantioluista ja pienistä käsistä, monen muunkin asian lisäksi. Todellinen kauneus asuu epätäydellisyydessä. Se on sitä, mikä on ainutlaatuista ja juuri niitä yksityiskohtia, joita ne peiliin katsoessaan haluaisivat joskus korjata jos olisi paljon rahaa. Onneksi useimmilla ei ole.
7. Kvittenihillosta
Syötyäni tätä jumalten herkkua Tunisiassa viikon ajan, en ole koskaan päässyt vallankumouksellisesta makukokemuksesta yli. Valitettavasti päärynän sukuista kvitteniä (Cydonia oblonga) ei juurikaan tunneta Suomessa, sillä on liian kummallinen nimi eikä se istu täkäläiseen ilmastoonkaan. Siitä saa silti parempaa hilloa kuin mistään muusta. Korvikkeeksi käy ehkä vain viikunahillo, mikä paremman puutteessa tekee elämästä jotenkin siedettävää.
8. Eesti keelest
Naapurimaan kielessä on niin hyväntuulinen nuotti, etten voi koskaan muuttaa sinne asumaan. Alkaisin kuitenkin ymmärtää mitä ihmiset puhuvat ja se pilaisi kaiken. En aio koskaan opetella ymmärtämään kielisukulaistemme puhetta, koska haluan, että lähellä on aina matkailuaddiktion tyydyttämiseksi yksi jännittävä maa, jossa puhutaan käsittämätöntä kieltä – ja sinne pääsee tunnissa laivalla.
9. Rommista
On sivistynyttä ja hyväksyttyä harrastaa viskejä, oluita tai viinejä ja juoda itsensä niistä humalaan. Rommin harrastajista en ole kuullut. Ei ole kerhoa johon liittyä, ei vertaistukea netissä eikä omaa lehteäkään. Rommi on silti hieno juoma, kesät talvet. Jos joskus joudun vaihtamaan alaa, aion ryhtyä joko trokariksi tai merirosvoksi ja keskittyä samalla rommiharrastukseeni. Tietysti kohtuudella.
Kommentit
Lähetä kommentti