Aikamatkustajan blogi

Aloin purkaa pihamökin vanhaa leivinuunia toukokuussa. Uunin vierestä kaatuisi väliseinä ja tilalle tulisi sauna. Kovin paljon tarkempia suunnitelmia ei siinä vaiheessa vielä ollut olemassa. Oli vain idea, ruutuvihkoon tehty luonnostelma ja tahtotila sen toteuttamiseen. Koska työmiehiä rakennusprojektiin ei etsimisestä huolimatta ollut löytynyt, päätin jotain tehdäkseni purkaa edes uunin itse, tiili kerrallaan. En suosittele purkuhommaa kenellekään, varsinkaan jos ei pidä pölystä. Kolme viikon kuluttua uuni kuitenkin oli poissa. Romaniahan on täynnä keskeneräisiä taloja, joita rakennetaan aina kesällä. Siksi kaikilla on kiire. Toinen ongelma työmiesten kanssa on, että paikallisten mukaan parhaat rakentajat ovat ulkomailla.   Romanialaisilla on tapana rakentaa pihaan kesäkeittiö kuten meilläkin pihamökissä on. Sen käyttötarkoitus oli jäänyt vähän epäselväksi, joten idea saunasta syntyi aika kivuttomasti. Mökissä oli myös suihku ja wc valmiina, puuttui vain löylyhuone. Koska rakentaj...

Olen aina pitänyt itseäni kohtuullisen taitavana kirjojen päällystäjänä. Tosin taitoa ei ole tarvinnut harjoittaa työn puolesta, vain syksyisin lasten koulukirjojen parissa. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni ammattilaisen identiteetin ja suhtautunut rooliini päällystäjänä suurella ylpeydellä. Olinhan perheen virallinen “pääpäällystäjä”, pitkään siis ainoa, joka tämän jalon taidon on hallinnut. Romaniassa ei ole tapana päällystää kirjoja sen paremmin kouluissa kuin kirjastoissakaan. Sinänsä siis mitään velvoitetta tähän puuhaan ei ole. Kyse on vain itse luodusta perinteestä. Kirjat päällystetään, koska niin on ennenkin tehty. Ja koska pidän veitsen ja metalliviivottimen kanssa askartelusta.   Romaniaan muuton jälkeen tuli hätä käteen, kun tajusin, ettei kontaktimuovia ole. Siitä ei ollut kukaan kuullutkaan. Pienet muutokset ovat vaikeampia kuin isot. Koulusta saatuja kierrätyskirjoja ei oltu ikinä päällystetty. Se tuntui melkein rikolliselta. Ankaran metsästyksen jälkeen tuttuja s...

Vielä voit hankkia itsellesi oikean, pehmeäkantisen Aikamatkustajan opaskirjan . Saat kirjan postissa hintaan 10€ + postituskulut lähettämällä nimesi ja osoitetiedot sähköpostilla aikamatkustaja@gmail.com . Lähetän tilausvahvistuksen ja maksuohjeet. Paketti lähtee matkaan heti seuraavana arkipäivänä.   Kulttuurishokin kokemusta ei oman kokemukseni mukaan oteta riittävän vakavasti. Siitä kärsivä jää helposti yksin, ilman vertaistukea tai ammattiapua. Viranomaisia “paluumuuttajan kriisi” ei kiinnosta. Toki ahdingosta selviää kuivalle maalle ajan kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Sopeutuminen vain saattaa viedä vuosia. Tieto siitä, että joku muukin on käynyt läpi saman ja selvinnyt hengissä ei lisää tuskaa, vaan helpottaa elämää.   Kirja sisältää 103 kirjoitusta kulttuurieroista ja luettavaa on 235 sivua huumorilla kuvitettuna. Paluumuuttajan kulttuurishokki on aiheena tietokirjallisuudessa aliedustettuna. Siksi päätin julkaista blogiin perustuvan Aikamatkustajan opaskirjan, jotta ...

Pellon laidasta lähtee mutkitteleva polku, jonka päässä avatutuu huikean kaunis, vanhojen lehtipuiden ympäröimä metsäaukio. Ruoka tuoksuu, ruskeaessuiset kokit kantavat höyryäviä ruoka-annoksia, tunnelmalliset lamppunauhat koristavat kojuja puiden varjossa. Nurmikolla astelee tyytyväisen ja hyväntuulisen oloisia pariskuntia ja lapsiperheitä. Kaikki ovat pukeutuneet hyvin, itse asiassa mikään paikassa ei muistuta vähääkään siitä, että olisin Romaniassa. Tämä onkin tryffelifestivaali ja tunnelma on hienostunut kuin eteläranskalaisilla viinimessuilla tai englantilaisissa laukkakilpailuissa. Ymmärrän nyt, ettei kyse ole vain tryffeleistä (tuber). Tänne tullaan ensisijaisesti näyttäytymään merkkivaatteissa samaan tuloluokkaan kuuluvien hyväntuoksuisten ihmisten parissa ja ottamaan selfieitä. Ympärillä vilahtelee vaaleanpunaisia paitoja ja valkoisia tennareita, sekä cowboy-bootseja ja botoxia. Lavalla brittitoimittaja Charley Ottley mainostaa sarjaansa Flavours of Romania . Tämä ei olekaan...

Sain anopilta pääsiäislahjaksi deodorantin, jossa lukee Freak . En kuitenkaan loukkaantunut, koska tiedän ettei anoppi osaa englantia, joten huumori tai ilkeys on tahatonta. Romaniassa vain on tapana antaa juhlapyhinä läheisille pieniä lahjoja. Ilahduin kuitenkin lahjan osuvuudesta: kyllä, todellakin tunnen itseni usein kummajaiseksi tai ainakin muukalaiseksi vieraassa maassa. Samalta tuntuu usein Suomessa, kun kerron asuvani Romaniassa. Siis missä? Miksi? Itsekin luulin muuttavani maahan, jossa ei tapahdu mitään ja joka on syrjässä kaikista maailman myllerryksistä. Toisin kävi. Talven poliittinen draama on muuttanut asetelman täysin. Nyt ollaankin myrskyn silmässä ja muutoksen tuulet puhaltavat navakasti.   Romanialaiset äänestivät taas sunnuntaina presidenttiä. Selvä voittaja oli populistiehdokas, joka pelottaa poliittista eliittiä täällä ja Eu:ssa kuin kulkutauti ja edessä on kiihkeä kaksiviikkoinen ennen toista kierrosta. Vastassa on pääkaupungin lupsakka pormestari, joka väitt...

Omat lapset ovat siinä iässä, jossa on pian valittava mitä aikoo elämässä tehdä. Ainakin pitäisi päättää joku suunta, mihin on menossa. Harva kuitenkaan tietää 18-vuotiaana mitä haluaa, minkälainen ihminen edes itse on, mihin on ehkä lahjoja tai mitä aikoo mahdollisesti tehdä työkseen seuraavat 40 vuotta. Itse en ainakaan tiennyt. Kotoa oli kuitenkin lähdettävä. Niinpä päädyin opiskelemaan graafikoksi, koska äiti ehdotti sitä ja koulukin oli lähellä. Se oli sattumalta ala, jolle hän itse olisi myös halunnut, mutta päätyikin pankkiin, tosin kokeiltuaan ensin sekä toimittajan että opettajan hommia.   Nyt tiedän, mitä olisin voinut itse valita. Kun muut kiipeilivät puissa, pelasivat jalkapalloa tai tietokonepelejä, minä istuin kotona piirtämässä. Teräväkärkisellä lyijykynällä syntyi uusia automalleja, edestä, takaa ja sivuilta. Opettelin perspektiiviä ja varjostuksia ja ihailin italialaisia mestareita – Bertonea ja Giugiaroa kun muut fanittivat Maradonaa. Millimetripaperille syntyi sa...