Make sauna great again

Aloin purkaa pihamökin vanhaa leivinuunia toukokuussa. Uunin vierestä kaatuisi väliseinä ja tilalle tulisi sauna. Kovin paljon tarkempia suunnitelmia ei siinä vaiheessa vielä ollut olemassa. Oli vain idea, ruutuvihkoon tehty luonnostelma ja tahtotila sen toteuttamiseen. Koska työmiehiä rakennusprojektiin ei etsimisestä huolimatta ollut löytynyt, päätin jotain tehdäkseni purkaa edes uunin itse, tiili kerrallaan. En suosittele purkuhommaa kenellekään, varsinkaan jos ei pidä pölystä. Kolme viikon kuluttua uuni kuitenkin oli poissa. Romaniahan on täynnä keskeneräisiä taloja, joita rakennetaan aina kesällä. Siksi kaikilla on kiire. Toinen ongelma työmiesten kanssa on, että paikallisten mukaan parhaat rakentajat ovat ulkomailla. 

Romanialaisilla on tapana rakentaa pihaan kesäkeittiö kuten meilläkin pihamökissä on. Sen käyttötarkoitus oli jäänyt vähän epäselväksi, joten idea saunasta syntyi aika kivuttomasti. Mökissä oli myös suihku ja wc valmiina, puuttui vain löylyhuone. Koska rakentajaa ei ollut, jouduin itse googlaamalla selvittelemään miten sauna toteutetaan. En ole sen paremmin rakentaja kuin insinöörikään, mutta ymmärsin kyllä, ettei mökin kaasulämmitysyksikkö voi jäädä paikoilleen. Siirto-operaation yhteydessä kävi myös ilmi, ettei kaasuputkia oltu koskaan virallisesti vedettykään mökkiin. Teetimme siis samalla piirustukset ja hankimme luvat. Ymmärrän nyt miksi Romaniassa tehdään kaikki mieluummin ilman lupia. Hinnoittelu ja paikallinen byrokratia eivät kannusta noudattamaan sääntöjä. 

Edistääkseni hanketta tilailin netistä ajankuluksi tarvikkeita. Harvian kiuas ja kivet oli helppo löytää, samoin laatat ja eristeet, mutta lauteisiin sopivaa puutavaraa ei. Liian monta paikallista saunaa nähneenä, en aikonut kokeilla mitä tahansa lautaa. Kiersin kaikki alueen sahat etsimässä leppää tai haapaa, mutta sille ei kuulemma ei ollut juuri kysyntää. Ystävällinen sahanomistaja kävi metsässäkin kiikaroimassa sopivia runkoja, joista sahata lauteita hullun suomalaisen saunaan. Ei löytynyt. Pohdin jopa ajaisinko hakemaan lauteet Suomesta. Lopulta yksi nettikauppa lupasi toimittaa Unkarista lämpökäsiteltyä haapaa. Toimitusta odotellessa tuli soitto kuriirilta, joka varovasti kyseli mihin heille saapuneet laudat oli tarkoitettu. Kuultuaan käyttötarkoituksen, hän totesi että tavara taitaa olla nyt sen verran kolhittua, ettei siitä ole kuin polttopuuksi. Kaltoin kohdellut lankut palautettiin ennen kuin ehdin edes nähdä niitä. 

Tuttu hotellinomistaja oli vasta rakentanut tyylikkään saunan, jota kävin vilkaisemassa. Hän suositteli osaavaa rakentajaa, jonka saimmekin muutaman puhelinsoiton jälkeen katsomaan urakkaa. “Ammattimies” saapuikin paikalle, navakassa sivutuulessa, pari tuntia myöhässä. Kaveri onnistui juuri omin avuin istumaan terassituoliin ja alkoi innokkaasti kehua itseään. Pidimme vaimon kanssa pikaisen kriisipalaverin. Ehdotin, että tarjotaan yksi olut ja tuupataan mies kotimatkalle. Vaimon mielestä kannatti yrittää sopia urakasta koska vaihtoehdot olivat vähissä. Aloimme olla vähän epätoivoisia. Jos olisi lyöty vetoa, olisin voittanut – työmaalle mies ei koskaan tullut vaikka lupasikin aloittaa hommat pian. Ehkä hän ei muistanut käyneensä meillä. 

Elokuussa tapahtui kuitenkin ihme. Toisen rakentajan tuttava soitti ja sanoi tulevansa käymään. Tämä mies tuntui tietävän oikeasti, mitä olemme tekemässä ja sovimme urakan aloituksesta syys-lokakuulle. Urakan hinta tuntui kovalta, mutta kun paikalle lopulta ilmestyi timpuri kahden apurin kanssa, ei se ollut lainkaan kohtuuton. Miehet ajoivat joka aamu kahdeksalta pihaan, hyväntuulisina ja selvinpäin, eivätkä edes ihmetelleet miksi rakennamme saunaa. Tehokkaampaa rakentamista en ole varmaan koskaan nähnytkään. Jälki oli moitteetonta poikkeuksetta. Neuvot ja toiveet otettiin mukisematta vastaan ja kaikki meni niin jouhevasti, että kahden viikon päästä sauna oli jo valmis. Melkein. Puuttui vain hormi, joka jouduttiin tilaamaan erikseen. Ja ne lauteet. 

Kun tuttuja puulajeja ei ollut tarjolla, tilasin trooppista apassia, mikä osoittautui oivalliseksi valinnaksi ja tuli tällä kertaa myös ehjänä perille. Saunaa pääsin lämmittämään marraskuun alussa. Kun istuimme suomalaisen kaverin kanssa itsenäisyyspäivänä löylyssä, tunsin itseni uudisraivaajaksi. Tiedättehän ne hullut amerikansuomalaiset, jotka nikkaroivat ensin saunan ja vasta sen jälkeen alkoivat rakentaa perheelle taloa. Vaikka ei olisi erityisen isänmaallinen, kyllä oikean saunan oikeissa löylyissä hikoilu herkistää ulkosuomalaisenkin ajattelemaan kaukaista kotimaata ja suomalaisuutta. En tiedä mikä siitä tekee meille niin tärkeän, mutta jotenkin hämärässä hikoillessa unohtuvat kaikki muut murheet ja myös sen rakentamisen hinta. Ja eihän ihminen muuten voi tuntea olevansa oikeasti puhdas kuin saunan jälkeen. Ei ainakaan suomalainen. 

Lopputuloksesta innostuneena olin kutsunut saunomaan myös rakennusmiehet, jotka toki kohteliaasti kieltäytyivät. Yhteiskuva kuitenkin otettiin urakan päätteeksi ja annoin tunnollisesti ahkeroineille ammattilaisille Finlandia-pullot. Toinen apumiehistä totesi siinä, että onhan heillä kyllä omakin sauna ja vinkkasi rakennusmestaria kohti peukalollaan. Hetkinen? Siis saunan rakentanut timpuri oli niin vaatimaton mies, ettei tullut kertaakaan maininneeksi, että hänellä on kotona oma sauna. Nyt aloin jo epäillä, että hän on sittenkin salaa suomalainen ja silkkaa vaatimattomuuttaan jättänyt senkin kertomatta.