Hän

Koiramme täytti juuri kaksi vuotta. En ole ihan varma, pitäisikö ennemminkin juhlia sitä päivää jolloin koira saapui meille. Itse hän ei tuntunut juuri välittävän syntymäpäivästä, vaikka saikin ihan oikean luun ja onnittelulaulut. Häntä on hemmoteltu liikaa. Koira saa rakkautta ja huolenpitoa enemmän kuin kukaan muu perheessä. Ei toki niin, että olisin kateellinen millään muotoa. Välittäminen on kaksisuuntaista – siitä saa ihan yhtä paljon takaisin. Se ei ole hukattua energiaa, koira on hyvä osoittamaan tunteitaan myös meitä kohtaan. 

Ehkä siksi ihmiset ja koirat sopivat niin hyvin elämään yhdessä. Tätä olen pohtinut nyt kaksi vuotta. Miten koirat osaavat näyttää tunteita niin, että me ymmärrämme niitä. Ymmärrämme tai tulkitsemme riittävän oikein. Ne myös osaavat lukea meidän sanatonta viestintäämme. Koira tietää jopa meitä paremmin milloin olemme huonolla tai hyvällä tuulella. Ihminen luulee voivansa peittää negatiiviset tunteet jonkin käyttäytymisen alle, mutta koiran kanssa se ei toimi. Toinen avainasia kahden lajin välisessä kommunikaatiossa onkin rehellisyys. 

Koiran vilpittömyys on rakastettavaa, vaikkei se aina helppoa olekaan. Meidän pieni petomme on mestari osoittamaan välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät siitä pidä. Kun sellainen ihminen yrittääkin olla ystävällinen ja houkutella koiraa luokseen, hän kävelee tyynesti ohi katsoen toiseen suuntaan. Vastaavaan harva ihminenkään kykenee yhtä pokkana. Koiralla on huonoja ja hyviä päiviä, sekin on inhimillistä. Pidän myös koiran moraalista: kun kukaan ei ole kotona, se makaa jonkun sängyssä eikä häpeä tippaakaan. Ihanan koiramaista.

Yhteiselomme historia on pitkä, kymmeniä tuhansia vuosia. Ihminen on tutkijoiden mukaan kesyttänyt koiran. Tutkijat väittävät kuitenkin myös, että koirat ovat vaikuttaneet ihmisen sosiaaliseen kehitykseen. Ehkä koirat ovatkin kesyttäneet ihmisen. Ainakin meidän perheessä se tuntuisi hyvinkin uskottavalta teorialta. Meistä on tullut parempi lauma, osin juuri hänen ansiostaan. Miksi me olemme koiran mielestä turvallinen jengi liikkua, ei ole vielä ihan minulle avautunut, mutta kiitän silti luottamuksesta. 

Miksi koirat ja ihmiset sopivat niin hyvin elämään yhdessä? Miksi koira pitää ihmisistä? Uskon, että molemmat ovat erittäin joustavia ja sopeutuvaisia. Pohjimmiltaan perustarpeet ovat samanlaiset. Molemmat oppivat toisiltaan ja osaavat sekä osoittaa että ottaa vastaan rakkautta. Silmiin tuijottelu oman koiran kanssa tuottaa molemmille oksitosiinihormoonia. Meillä voisi olla koirilta enemmänkin opittavaa, jos osaisimme olla vähemmän ylimielisiä uskoessamme olevamme häntä älykkäämpiä. Ihminen on poikkeuksellisen jääräpäinen eläin. Siinäkin on tekemistä. 

Olin skeptinen koiramme muuton suhteen. Pelkäsin, ettei se sopeudu. Uskoin tietäväni millaista Romaniassa on – kulkukoiria, välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan, kaikenlaisia ongelmia. Olin väärässä. Katukoirat ovat olleet rauhallisia ja ystävällisiä. On paljon pieniä koiria, jotka kulkevat nätisti hihnassa. Enkä ole missään nähnyt niin paljon ihmisiä, jotka osoittavat vilpitöntä rakkautta jonkun toisen koiraa kohtaan. Eikä kyse ole vain lapsista, jotka juoksevat halaamaan häntä. Niin tekee myös moni aikuinen ja se on niin hellyttävää, että meinaa mennä hiekkaa silmiin. Siihen hän, Suomesta tuotu rescue-koiramme pystyy ilman minkäänlaista koulutusta.