Luovuusvaje

Luovuus on kova juttu. Elämme luovassa taloudessa. Ihannoimme innovaatioita, digitaalisia palvelukonsepteja, strategista kumppanuutta, brändäystä ja hehkutamme ennakkoluulottomia uusia ajatusmalleja, joiden hautomisessa meidän väitetään olevan maailman huippuja. 

Samaan aikaan maa hukkuu ongelmiin, joista pienimpänä ei tunnu olevan turvattomuuden tunne suuren ja arvaamattoman naapurin kainalossa. Silti meille vain jankataan samaa diplomatiaa ja idänsuhteiden osaamista. Nyt kaivataan selvästikin uusia innovaatioita tai muuten meille käy vielä huonosti. 

Veli venäläinen roudaa rautaa rajalle minkä ehtii ja agentti P kiusaa kaikkia naapureitaan. Meillä heilutetaan sateenkaarilippua ja tviittaillaan. Tässä siis muutama konkreettinen ehdotus uudeksi luovaksi turvallisuuspolitiikan strategiaksi. Ettei taas väitetä jälkiviisaasti, että "ei meillä ollut vaihtoehtoja". On niitä, olkaapa hyvä.

A. Muodostetaan valtioliitto Viron kanssa. Suomi ei pääse enää Naton jäseneksi, eikä kyllä uskaltaisi herravarjele hakeakaan. Meillä on kuitenkin eteläinen naapuri, joka on ymmärtänyt turvata selustansa ajoissa. Valtioliitto voisi pelastaa meidätkin. Samalla ratkeaisi loputon kinaaminen pakollisen ruotsin kielen asemasta, kun ruotsi tippuisi kolmanneksi kieleksi. Voisimme oppia myös jotain pikkuveljeltä, joka osaa käyttää tietokonetta ja uskaltaa sanoa asioita, joista vanhemmat eivät aina pidä. 

B. Tehdään Suomesta saarivaltio. Joka kymmenes maassa on työtön. Mitä tekevät kaikki ne, jotka eivät ole opiskelevinaan työllistämiskursseilla uutta ammattia? Kyllä siinä riittää lapion varteen väkeä, kun kynnelle kykenevät laitetaan rajalle kaivamaan kuoppaa. Niin on tehty muuallakin hyvin tuloksin, muistellen vaikka joitakin entisajan kanavatempauksia. Kiinalaisetkin pystyttivät muurin. Maata on helpompi puolustaa vallihaudan takaa kuin lumisessa pöpelikössä. 

C. Alistutaan Ruotsin vallan alle. Ei siitä välttämättä mitään erityistä hyötyä ole, mutta tulee turvallisempi olo kun on kuningasperhe, jonka prinsessojen rakkauselämää voi pilkata kuin omia sukulaisia. Ja itsetunto paranee kertaheitolla, kun voimme ajatella, että meillä on sentään Ikea, H&M ja Victoria Silvstedt. Kaikki ovat kohteliaita ja tuoksuvat hyvältä. Ruotsalaisia emme ehkä ole, mutta jos kuitenkin vähän yrittäisimme. 

D. Hyökätään Norjaan. Hyökkäys on paras hämäys ja jotain on tehtävä, eikä itään päin kannata missään tapauksessa osoitella minkäänlaisella pistimellä. Muut naapurit ovat aina auttaneet meitä, mutta entäs norjalaiset. Heillä on televisiossa sketsiohjelmia, joissa avoimesti pilkataan suomalaisia, nauravat meille. Eivät naura kauan. Sitä paitsi niillä on öljyä ja meillä ei ole. Ja hienoja vuonoja ja villapaitoja. Perhana. 

E. Salamurha. Voi olla, että sellainen onkin jo suunnitteilla. Vakuutan, etten tiedä asiasta mitään, mutta sen tiedän, että meillä on historiankirjoista tuttuja perinteitä. On sitä ennenkin. Eräs kovasti isänmaallinen Schauman kohtasi aikoinaan kenraalikuvernöörin vain kerran – tunnetuin seurauksin. Kutsutaan naapuri Espalle kahville. Suomenruotsalaiset, teillä on taas näytön paikka! Kustaan niiden muroihin vielä kerran! 

F. Verottajakin on ilahtunut siitä, että Suomen nokkelimmat menestyjät löytyvät juuri nyt peliteollisuudesta ja he ovat suomalaisia veronmaksajia. Nerokkaita ansaintamalleja on viritelty virtuaalimaailmassa vuosia, joten eiköhän sieltä löydy reaalipolitiikkaankin joku luova joukkoistamistaktiikka. Jos teknosuomalaiset häviävät globaalin kybersodan, niin voimme saman tien heittää hiiren kaivoon. Possut ovat jo asemissa, alkakaa koodata. Lead your clan to victory!

G. Kun kerran talous sakkaa eikä mitään muuta keksitä, niin annetaan sitten periksi ja tehdään konkurssi. Myydään koko maa vaikka Sveitsille ja aloitetaan puhtaalta pöydältä jossain muualla. Varmaan alppimaan varakkailla on käyttöä mukavankokoiselle takapihalle, jossa voi polttaa roskia ja varastoida ylijäämäromua. Suljetuissa paperitehtaissa on hyvin tilaa kypsytellä vaikka pahanhajuisia juustoja.