Kim Jong N8

Pohjois-Korealla menee huonosti, mutta niin menee myös Nokialla. Molemmat ovat tehneet vääriä valintoja. Molemmilla on liian vähän ystäviä. Myös Nokialla on uskottu ikuiseen auringonnousuun ja rakastetun johtajan pettämättömään viisauteen. Molemmat ovat mielestään suuria ja mahtavia, mutta nälkävuodet ovat kohdelleet kaltoin. Nokian puhelinkokeille naureskellaan julkisesti ja uusi kanadalaisjohtaja on tiukan paikan edessä. Brändiarvosta on kadonnut kahdessa vuodessa 20 miljardia. Pohjois-Korean kurssi on ollut aika huono jo vuosikymmeniä.

Yhtäläisyydet eivät lopu tähän. Maailman kummallisin diktatuuri, siis Pohjois-Korea, valmistautuu johtajanvaihdokseen. Rakkaan johtajan Kim Jong-Ilin poika, Kim Jong-Un perinee yksinäisen paikan valtaistuimella, mutta ulkomaailma ei tiedä hänestä mitään. Yhtä salamyhkäistä on ollut Nokian uuden älypuhelimen lanseeraus, jota lykättiinkin jo useaan kertaan. Maallikotkin ovat ymmärtäneet, että kehitystyö on ollut tuskien taival. Seuraajan löytäminen usein on, säälimättömien vihollisten painostuksen keskellä.

Merkillistä kyllä, molempien kruununperijöiden ulkonäöstä on herännyt keskustelua. Lehdet väittivät, että Kim Jong-Un olisi käynyt kirurgilla. Ei voida tosin puhua perinteisestä kauneusleikkauksesta, jos perijän kasvoja on kaventamisen sijaan levennetty ja leuan alle tehty muutama kunnioitusta herättävä nahkamakkara. Juttujen mukaan diktatuurin tuotetta olisi muokattu, jotta uusi johtaja näyttäisi enemmän isoisältään Kim Il-Sungilta. Tämän pitäisi taata kansansuosio, jos sillä nyt mitään väliä on. Onhan isoisäkin edelleen “ikuinen presidentti”, vaikka on ollut kuolleena jo kuusitoista vuotta.

Uusi nokialainen taas näyttää minusta pohjois-korealaiselta parranajokoneelta, jos kuvitellaan, että maassa olisi sellaisia laitteita. Väritkin ovat jotenkin sosialistisen makuisia. On vaikea uskoa, että puhelinta on todella suunniteltu vuosia ja tähän on ponnistelu insinöörit sitten tuonut! Jokainen voi mielessään pohtia jonottaisiko nokialaista aamuyön pakkasessa kaupan ulkopuolella ennen myynnin alkamista. Muotoilua niin syvään kumartavassa pohjoismaassa jotain on mennyt pahasti vikaan, jos laite ei edes näytä hyvältä.

Myönnän vapaaehtoisesti ilman kidutusta, etten ole käynyt Pohjois-Koreassa enkä pitänyt edes kädessäni Nokian uutta puhelinta. Koko juttu perustuu siis huhuihin ja lehtitietoihin sekä omiin arvauksiin. Ja sen lisäksi viralliseen propagandaan. Olen nimittäin nähnyt Nokian uutta mainontaa. Siitä ei tullut mieleen Pohjois-Korea, vaan brittiläinen teleoperaattori O2. Samalle tasolle ei kuitenkaan ylletä, mikä olisikin ihme – O2:n mainonta oli vuosituhannen alussa sen verran huikeaa. See what you can do – O2. N8:n slogan on It’s not technology, it’s what you do with it. En väitä, että lontoolaistoimistossa olisi mitenkään...no, asiakas tilaa ja asiakas maksaa. Ainakin se on liian pitkä ollakseen oikeasti hyvä.

Keväällä 2007 kaverini esitteli minulle tohkeissaan uutta matkapuhelintaan Pursimiehenkadun kulmassa. Se hetki olisi voinut muuttaa elämäni, minäkin olisin voinut loikata. Puhelin oli iPhone. Sen sijaan olen yhä edelleen kömpelön kotimaisen omistaja, mitä kadun enemmän kuin mummon talouskukkaron tyhjentämistä vuonna 1985. Viis siitä kuka keksi mitä, Apple voitti kisan. Nokian tuotteissa tai sen paremmin mainonnassakaan ei ole vuosiin ollut mitään uutta tai jännittävää.

On siis Steve Jobsin ansiota, että meilläkin on nyt paitsi mahdollisuus ostaa trendikkäitä ja houkuttelevia puhelimia, myös sananvapaus. Rakkaan kansallissankarimme tekemisiä ja tuotteita saa julkisesti kritisoida, jos siltä tuntuu. Kymmenen vuotta sitten tämän tekstin julkaisemisesta olisi rangaistu ankarasti paheksuvilla katseilla ja epäisänmaallisuuden stigmalla. Omaa pesää ei liattu, kaikilla oli samanmerkkinen puhelin. Paremmasta ei tiedetty, mutta nyt kaikki on toisin.

Kiitos amerikkalaiset imperialistit, kiitos ja syvä kumarrus!