Kahdeksan hurmanluotia

Kun hurmoshenkinen väittely käy niin kuumana Timo Vihavaisen kirjan takia, on pakko sorkkia epäkiitollista aihetta vain siksi, että siitä kirjoitetaan niin paljon roskaa. Olisi aika surullista, jos tämä avaus edustaisi tässä maassa älymystöä. Yksi ongelma koko asiassa on terminologia, siksi muutama avainsana selityksineen. Siis mikä menee vikaan ja miten lietsotaan vihaa ja konflikteja?

1. Maahanmuuttajat. On pakolaisia, on siirtolaisia, firmojen lähettämiä asiantuntijoita, näiden perheenjäseniä ja sukulaisia, rakkauden tai työn perässä muuttavia, seikkailijoita, parempaa elintasoa etsiviä ja – paluumuuttajia. Tämä koskee myös minua. Ei ole ihan tervettä yleistää kaikkia meitä saman maahanmuuttajakyltin alle, koska ei ole yhtä ryhmää ihmisiä. Monet kärsivät kulttuurishokista, mutta edellytykset käsitellä sitä ja sopeutua Suomeen ovat hyvin erilaiset.

2. Pakolaiset. Jos Vihavainen haluaa nimenomaan huitoa pakolaisia, on puhuttava pakolaisista. Suomi on jo resursseihin ja elintasoon nähden kitsaasti auttava maa. Toiseksi pakolaiset tulevat pääosin sellaisista maista, joihin ei juurikaan voi palata, kuten Irak, Somalia tai Afganistan. Ei sinne ole helppo mennä takaisin. Jos joku matkustaa meren yli kumiveneellä päästäkseen pakolaiseksi, on tehtävä matkaa henkensä kaupalla ja siihen on oltava syynsä. 

3. Maan tapa. Jos vaaditaan Suomeen tulevia ulkomaalaisia olemaan maassa maan tavalla, kuka päättää sen, mikä on se maan tapa? Millä murteella suomea pitäisi opetella puhumaan? Täytyykö hernekeittoa syödä sinapin kanssa vai ilman? Onko pakko ottaa kalsarikännit? Ei Suomi ole koskaan ollut niin homogeeninen maa, että kaikki tekisivät samoja asioita samalla tavalla. Jos niin vaaditaan, se on kommunismia. Lakien noudattamisesta on selvät säännöt, mutta laki on eri asia kuin tapa. Kohtuuden nimissä tavat ovat ennenkin joustaneet. 

4. Somalit. Olin lukiolainen kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat. Kaupungilla haahuili pitkiä, laihoja ja totisia mustia nuoria miehiä. Menimme juttelemaan ja vaikka keskustelu käytiinkin alkeellisella englannilla, teimme itsemme ymmärretyiksi. Kutsuimme somalipojat katsomaan bändimme treenejä, koska ajattelimme, että he varmaan osaavat soittaa jotakin ja me diggasimme mustaa rytmimusiikkia. Eivät he koskaan saapuneet treenikämpälle. Integroituminen on kahden kauppa. Se ei tapahdu niin, että vieraat tulevat ja sopeutuvat tai niin, että vastaanottajat vain nyökyttelevät. Molempien täytyisi ottaa yksi askel lähemmäs. Aika iso askel, kun kulttuurierot ovat suuria, mutta jotkut onnistuvat.

5. Venäläiset. Vihavainen suosisi venäläisiä maahanmuuttajia, hän kun sattuu olemaan tunnettu Venäjän asiantuntija ja siksi venäläiset ovat tutuimpia. Ei ole mitään järkisyytä väittää, että venäläiset sopeutuvat tai viihtyvät paremmin kuin joku muu ryhmä. He eivät vain erityisesti erotu katukuvassa, eivätkä haluakaan. Yksi syy on suomalaisten venäläisallergia, jossa kunnostautuvat erityisesti professorin ikäluokka. Samaan logiikkaan perustuu väite kiinalaisten sopeutumisesta. Eivät kiinalaiset integroidu millään tavalla, he pysyvät omissa oloissaan eivätkä aiheuta konflikteja. Ovatko siis hyviä maahanmuuttajia ne, jotka ovat hiljaa, eivätkä osallistu mihinkään muuhun kuin ruokien pöytään kantamiseen?

6. Islam. Sitä voi syyttää kaikesta. Fanaattiset uskovaiset ovat riesa kaikissa uskontokunnissa, kansallisuudesta riippumatta, koska he eivät näe kuin yhden totuuden ja kokevat velvollisuudekseen julistaa sitä ponnekkaasti niille, jotka ovat eri mieltä. Maahanmuuttokriittiset vaikuttavat vähän samanlaiselta lahkolta. Radikaali kristillinen oikeisto on ihan yhtä vastenmielinen kuin radikaali islam. Osa pakolaisista pakenee juuri niitä fundamentalisteja ja olisi kohtuutonta ja julmaa olla auttamatta heitä. Uskonnollinen radikalisoituminen vieraassa maassa tapahtuu syrjäytymisen seurauksena, ei uskonnon takia.

7. Monikulttuurisuus. Yhteiskunta on jo monikulttuurinen ja on ollut sitä vuosisatoja, miten siitä voisi muka tulla jotain muuta? Tämä ei ole mikään uusi asia. Ihmisillä on erilaisia tapoja, niin suomalaisilla kuin ulkomaalaisillakin. Jos erilaisuuden näkeminen ärsyttää, on ahdasmielinen, ei mikään ‘monikulttuurisuuskriitikko’. Maahanmuutto ei ole valtava yhteiskunnallinen ongelma Suomessa, kuten isänmaakiihkoilijat haluavat sanoa, mittakaava vastaa ennemmin grillijonossa tönimistä. Aiheesta ei käydä kriisikeskustelua, koska ei ole mitään tarvetta siihen.

8. Vanhukset. Meidän tulevaisuuden haasteemme on suuriin ikäluokkiin kuuluvien vanhusten hoito. Tässä yhteydessä muistetaan aina mainita uhkaava työvoimapula. Kauhukuvaan kuuluu, että vanhat joutuvat kielitaidottomien ulkomaalaisten hoidettaviksi kun jalka ei enää nouse. Ehkä se pelottaa myös Vihavaista. Olen kuullut samalla tavalla jyrkentyneitä mielipiteitä omien ennen niin liberaalien ja sivistyneiden vanhempieni suusta – he ovat samanikäisiä kuin tämä kärttyinen professori. Voi olla niinkin, että se filippiiniläinen hoitaja on mukavampi kuin väsynyt suomalainen. Yritetään ymmärtää vanhuksiamme, mutta osan jutuista voi ravistella saman tien toisesta korvasta ulos. Onneksi yhteiskunnan älymystö, jonka suuri ikäluokka luulee kadonneen, voi ihan hyvin. Sukupolvi vain on joidenkin huomaamatta vaihtunut.