Edistyksellinen byrokratia

Suomalainen yhteiskuntajärjestelmä perustuu byrokratiaan. Tuttava siirtyi joku aika sitten hektisestä liike-elämästä veroviraston palvelukseen. Sai kuulemma stressittömän työn valtion leivissä. Verovirasto työllistää itsensä oman kokemukseni mukaan mm. näin: verot lasketaan ensin väärin. Sitten odotetaan huomaako asiakas. Jos ei huomaa, verovirasto ‘huomaa’ itse ja lähettää kirjeen, jossa kerrotaan virheestä, sen korjaamisesta ja mahdollisuudesta valittaa. Toimenpiteistä tiedotetaan välillä kirjeitse. Kirjeenvaihtoon kuluu helposti puoli vuotta. Virkailijoilla on mukavasti puuhaa.

Tiia Tuominen kertoi Hesarin mielipidekirjoituksessa Suomeen muutosta ulkomaalaisen miehensä kanssa. Kokemuksiin nähden kirjoitus oli sopuisa, asiallinen ja kiltti. Meilläkin on hauskoja kokemuksia työvoimatoimistosta. Vaimoni hakeutui asiakkaaksi, tai yritti, viime keväänä. Ajatus oli hakea suomen kielen tehokurssille, joka auttaisi työelämään pääsemisessä. Virhe oli kertoa kahdeksan vuoden takaisista yliopisto-opinnoista. Keskustelu päättyi siihen. Virkailija vaati todistuksen siitä, ettei vaimoni ole enää kirjoilla yliopistossaan. Hän yritti selittää, ettei sen hankkiminen ole ehkä enää ihan yksinkertaista. Säännöstä ei kuitenkaan joustettu. Tosin annettiin ymmärtää, että kirjallisen todistuksen muotoa ei ole tarkalleen määrätty.

Niinpä vaimoni täti kävi sopivien lahjusten kanssa paikan päällä voitelemassa yliopiston kanslistia. Joissakin EU-maissa tämä on edelleen ainoa tapa hoitaa asioita. Muutaman kuukauden kuluttua todistus saapui postissa. Siinä vaiheessa siitä tosin ei ollut enää iloa meille. Yhdellekään kurssille ei nimittäin ollut paikkoja. Ilmoitukset olivat kaikki samanhenkisiä: valitettavasti ette tullut valituksi, opiskelupaikkoja oli 18, hakijoita 254. Pohdimme montako vuotta kursseille päässeet olivat olleet jonossa. Työvoimaneuvojan tapaamiseen vaimoni jonotti yhä. Peruimme myös lapselle jo luvatun tarhapaikan, vaimoni jatkoi kotona oloa ja päätimme keksiä jotain muuta. Mutta mitä?

Olemme yrittäneet kuumeisesti löytää keinoja välttää asioimista työvoimatoimiston kanssa. Tukia emme tarvitse emmekä saisi. Työnhakuun sieltä ei saa mitään apua, sen tietää jokainen aikuinen suomalainen, mutta lähes kaikille kursseille pääseminen on muuten mahdottomuus. Suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen on tehty niin vaikeaksi kuin sen voi inhimillisesti tehdä. En kysy miksi näin on. Kysyn, miksi annetaan ymmärtää, että järjestelmän tarkoitus on auttaa myös maahanmuuttajia, kun se tekee juuri päinvastoin? Miksi tällaista järjestelmää ylläpidetään minun verovaroillani? Paljonko se meille maksaa? Kuuluisa kotouttaminen tarkoittaa sitä, että pakotetaan olemaan kotona. Odottamaan kun papereita siirrellään pinosta toiseen. Irlannissa mentiin vain töihin tai kouluun, eikä kukaan kysellyt mitään kaavakkeita.

Lohduton byrokratia tekee Suomesta hitaan, toimimattoman ja kalliin maan asua. Ei veroilmoituksen täyttämiseenkään ole mitään järkevää syytä. Sillä tuetaan veroviraston ja postin toimintaa. Saman asian voisi hoitaa ilman turhia bailatinoaskeleita, mutta se tarkoittaisi sitä, että tuhansia valtion palkollisia, tuttavani mukaan lukien, joutuisi toimettomaksi. Maallikkojärjelläkin ymmärtää, että veroviranomaiset tietävät muutenkin paljonko kukin tienaa ja maksaa veroja. Maallikkojärki ei vain Suomessa auta. Valtion byrokratian ylläpitämiseksi monikerroksinen ja -virastoinen päällekkäisjärjestelmä on rakennettu niin suurella vaivalla niin mutkikkaaksi, että se ei varmasti näyttäisi tarpeettomalta. Piirileikin idea on, että työvoimatoimisto, verovirasto ja kansaneläkelaitos muiden muassa työllistävät toinen toisensa.

Me hukumme kaikki tähän tehottomuuteen. Englannin kielessä on hyvä termi ‘to knock down’, joka tarkoittaa mm. rakennuksen purkamista. Se ikään kuin tönäistään nurin. Se olisi ainoa korjausliike, mikä valtion virastoja auttaisi Suomessa. Systeemi on mätä ja tuskinpa sitä korjataan. Olen henkisesti valmistautunut ajatukseen, ettei vaimoni saa koskaan Suomesta mielekästä, koulutustaan vastaavaa työtä. Tarvitaan liian paljon tuuria ja hyvä suhteita. Voi myös olla, että muutamme siksi pois jos kärsivällisyys ei enää riitä täällä olemiseen. Olemme onnekkaita siksi, että voimme kuitenkin valita. Miltä Suomi mahtaa tuntua niistä, joilla ei ole mitään muuta maata johon voi mennä?

Tiia Tuominen on tehnyt oikean johtopäätöksen siitä, että naimisiinmeno nopeuttaa hiukan byrokratiaa alkuvaiheessa, niin Suomessa kuin missä tahansa maassa. Ei se kuitenkaan johda yhtään erilaiseen lopputulokseen.