torstai 17. joulukuuta 2009

Kauneimmat pikkujoululaulut

Pikkujoulu on merkillinen asia. Sitä vähätellään turhaan. Jopa nimi on jotenkin diminutiivinen – pikkujoulu, niinkuin se olisi jotenkin vähäpätöinen ja pikkuinen. Kyse on kuitenkin vuoden tärkeimmästä tapahtumasta työelämässä. Yhtä innokkaasti kuin lapset odottavat joulua ja joulupukkia, aikuiset odottavat pikkujoulua. Kun se on ohi, siitä puhutaan töissä koko seuraava vuosi, ellei nyt muita juhlia satu tulemaan ennen seuraavaa pikkujoulua. Siksi suurin virhe, minkä firman johto voi tehdä, on säästää perumalla firman pikkujoulut. Pikkujoulu on iso juhla.

Meillä tehtiin juuri niin kuin ehdin jo pelätä. Pikkujoulua ei tullut. Kiitos siitä firman johdolle! Kiitollisuus on vilpitöntä, sillä järjestimme pikkujoulun itse. Henkilökunnan omakustanneillanvieton, jolla ei muuten ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, ensiminuuteista oli selvää, että siitä ei tulisi ainakaan tylsä. Pikkujoulustressiä ei ollut, ohjelmasta ei tarvinnut välittää, eikä ollut mitään syytä kaveerata sen pukuhemmon kanssa, jolla on firman luottokortti. Sanakin oli vapaa ja kyllä poissaolevat johtajat saivat kyytiä oikein käsivarren mitalla. Se oli vapauttavaa. Laskun maksoimme itse, mutta oli meillä hauskaakin koko rahan edestä. Näinä aikoinan naurunaiheet ovat arvokkaita. Yhteishenki parani monta sataa prosenttia, vaikka ei olekaan varmaan koituuko se lopulta firman eduksi.

“Se on hulluinta, mitä yritys vaikeina aikoina voi tehdä”, sanottiin Kauppalehden jutussa pikkujoulujen perumisesta. Luulen, että monessa muussakin firmassa on iskenyt sama hulluus, hyvistä neuvoista huolimatta. Ehkä firman ahdinko on niin syvä, ettei vain tee mieli juhlia, oli rahaa tai ei. Kaikki, jotka ovat joskus olleet opiskelijoita, tietävät varmasti ettei juhliminen ole rahasta kiinni. Pienellä budjetillakin saa paljon aikaan, kun kovasti haluaa. Ei ole pakko mennä Sipuliin syömään tai Sallaan saunomaan. Ja pikkujoulu parantaa yhteishenkeä pitkälle seuraavan vuoden puolelle – halvallakin.

Kuuntelin vaatekaupassa kahden miehen keskustelua. Nuorempi, ulkomaalainen etsi sopivaa paitaa ensimmäistä ‘pikujoullua’ varten. Vanhempi suomalainen sanoi, että on se ja sama minkä paidan sinne laittaa, ei kannata ostaa liian hienoa kun se kuitenkin on loppuillasta oksennuksessa. Nuorempi vakuutti ettei aio missään tapauksessa juoda itseään siihen kuntoon. “Kaikki juovat”, totesi vanhempi lakonisesti, “se on pikkujoulun tarkoitus.”

Yhdellä työnantajalla oli tapana erottaa kaikki työntekijät firman pikkujouluissa. Ja muissakin tilanteissa, joissa toimitusjohtaja humaltui. Siitä tuli osa yrityskulttuuria, jota ei enää toisena vuonna ihmetellyt kukaan. Seuraavana päivänä mentiin töihin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisessa työpaikassa hulppeista pikkujouluista kannettiin isolla porukalla vanhempi kollega taksiin ja lähetettiin vaimon taltutettavaksi. Hän oli sitä ennen ehtinyt käpälöidä kaikkia ensin firman nuoria naisia edestä ja takaa, sitten muutamia iäkkäämpiäkin, pyydellä tarjoilijoita syliinsä istumaan ja lopulta huutaa rivouksia koko porukalle. Palattuaan sairaslomalta, hän väitti ettei muista mitään. Parempi varmaan niin.

Pikkujoulu voi olla ainutlaatuinen mahdollisuus monenlaisiin aktiviteetteihin. Juroille ja estoisille suomalaisille se voi olla vuoden ainoa tilaisuus, jossa toimitusjohtaja saa laittaa käden kirjanpitäjän vyötärölle ja kehua miten hienosti tämä on hoitanut tilit. Pikkujoulun varjolla saa sanoa suoraan, kehua ja haukkua ilman, että sitä otetaan liian vakavasti, mutta saa kuitenkin sanottua. Perheellisille pikkujoulu voi olla yksi harvoja tilaisuuksia päästä kotoa pois. Pitäisikö näitä juhlia olla vähän useamminkin? Luulen, että sille on vilpitön tarve. Juhannus ja uusi vuosi ovat ihan liian vakavia, kaavamaisia ja tärkeitä juhlia, niistä on tullut liian isoja. Pikkujoulu on juuri sopivan keskenkasvuinen, että sitä voi juhlia vapautuneesti. Myös oksentamatta paidalle.

1 kommentti:

  1. Työpaikallani yritettin perua pikkujoulu jo pari vuotta sitten. Henkilökunnan valitus oli niin äänekäs, että johto taipui järjestämään todella pihin pikkujoulun. Tervetuliaispuheessa isopomo huomautti siitä, että hänen annettiin ymmärtää pikkujoulun olevan välttämätön. Sen kerran jälkeen on ollut kahdet pikkujoulut eli hän oppi läksynsä. Toivottavasti muissakin yrityksissä ja työpaikoissa pikkujoulun tarpeellisuus ymmäärrettäisiin. Tänä vuonna se on ehkä myöhäistä mutta ensi vuonna ainakin.

    VastaaPoista