Itsepuhdistuva sielu

Jos haluaa varmuudella kokea kunnon kulttuurishokin, kannattaa matkustaa Intiaan. Shokki iskee takuulla heti lentokentältä lähtiessä. Kaikki hajut, lehmät, apinat, elefantit – se toimii. Kunnon tutinan voi kokea tosin vain kerran. Muistan hyvin, miten Intiaan saapunut tuttu tyttö istui ensimmäisen illan sängyn laidalla polvet suussa ja tärisi pelosta. Intia tekee muutenkin lähtemättömän vaikutuksen ja on vaikea jälkeenpäin tunnistaa, mitä mieltä Intiasta oikein on. Se on vain niin perin omituinen maa, meille eurooppalaisille ainakin. Miltähän intialaisista tuntuu tulla tänne?

Ainakin se voi tuntua kotoisalta, että täällä kaikki harrastavat nykyään joogaa. Viimeisin muoti taitaa olla saunajooga. Saunajooga on (harrastajien mukaan) lempeä laji, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa, vähentää stressiä ja auttaa nukkumaan paremmin. Harjoitus kestää noin puoli tuntia. Jos samalla saa peseytyä, se kyllä muistuttaa epäilyttävän paljon saunomista. Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että miljoonat suomalaiset ovat tietämättään harjoittaneet saunajoogaa koko ikänsä. Tosin ilman asiaankuuluvaa jooga-asua. 

Satu Rommi kirjoitti helppolukuisen kirjan kokemuksistaan joogakoulussa Intian Mysoressa. Rommi päätyy ostamaan aamiaiskahvilan ja pyörittämään omaa bisnestä ja saa asiakkaikseen joogaopiskelijoita. Hän oppii joogaakin intialaisen byrokratian lisäksi, mutta hauskinta kirjassa ovat kuvaukset siitä, miten länsimaiset oppilaat saapuvat etsimään henkisyyttä  ja törmäävät meluisaan ja materialistiseen nyky-Intiaan. Tarinassa on paljon herkullisia ja odottamattomia kulttuurien törmäyksiä. 

Ihmettelin aikani suomalaisten intoa opiskella joogaa, kunnes tajusin, etteivät ihmiset olekaan kiinnostuneita joogasta, vaan kiloista tai lihasten kiinteyttämisestä. Suomalaiset eivät ole henkisiä. Niinpä joogaa harjoitetaan kuin vesijumppaa, zumbaa tai pilatesta. Tai saunomista. Oikea jooga on kuitenkin tuhansia vuosia vanha oppi, joka on paljon lähempänä uskontoa kuin aerobicia ja siihen liittyy kaikenlaista monimutkaista. Se vaatii kurinalaisen harjoittelun lisäksi täydellisen elämäntapojen ja tuokavalion muutoksen ja säännöllistä meditointia. 

Satu Rommin kirjassa joogamestarikin ihmettelee länsimaista tapaa opettaa joogaa täysin henkisyydestä irrallaan. Hän pitää sitä vaarallisena kokeiluna. Kukaan ei ota vastuuta, mitä siitä seuraa. Eiväthän suomalaiset edes usko yliluonnollisen olemassaoloon, kun kaikki on jo selitetty tieteellisesti ja yhteiskunta insinööriytetty kirkkoa myöten. Jooga, siinä missä vaikkapa spiritismikin, voi kuitenkin avata oven sellaisille voimille, joiden kanssa ei halutakaan olla tekemisissä. Ei se todellakaan ole mitään harmitonta jumppailua. 

Henkisyyteen suhtaudutaan muutenkin nykyään kuin harrastuksena ja seuraleikkinä. Sen pitää olla helppoa kuin itsepuhdistuvat ikkunat. Kahden viikon syventävän pikakurssin jälkeen voi jo melkein opettaa muita. Miksi opettajat puhuisivat materiasta ja sielusta, jos ei uskota sielun olemassaoloon? Puhelimeen saa jo ilmaisia jooga-aplikaatioita, mutta henkisyydellä tehdään myös rahaa. Katolisesta syntientunnustussovelluksesta joutuu maksamaan 1,59 euroa. Toivottavasti kukaan ei sentään ala järjestää saunajoogan mm-kisoja. Se olisi länsimaisuuden huippu.