Hattu silmillä

Kun valmistuu koulusta saa hatun tai lakin tai vähintään kukkaseppeleen päähänsä. Jos kaikki menee hyvin, mistä ei ole vielä takeita, valmistun tänä keväänä taas uuteen ammattiin. Se on järjestyksessä jo kolmas. Ensin opiskelin itseni graafikoksi, mistä on ollut kiistatonta hyötyä elämässä, vaikka koulusta olikin kiire pois. Olin kuitenkin motivoitunut ja innostunut, mikä on ensiarvoisen tärkeää oppimisen kannalta. Monta vuotta myöhemmin valmistuin elokuva-alalle, myös motivoituneena, mutta ilman minkäänlaista ajatusta siitä mitä opintojen jälkeen tekisin. Niinpä palasin graafikoksi, koska sillä sai leipää pöytään. Nyt olen taas koulussa. Valmistun tulkiksi eli minusta tulee kielillä puhumisen ammattilainen, ihan virallisesti, vaikka toki alan töitä olen tehnyt jo kauan. 

Opetellessani ruutuvihkon ja sanakirjan kanssa romanian kieltä vuosituhannen alussa, ei minulla käynyt mielessäkään, että siitä olisi joskus jotakin hyötyä. En itse asiassa ole vakavasti ajatellut, että minkään kielen osaamisesta olisi varsinaista hyötyä, niiden opettelu oli vain hauskaa. Ilman ranskan opintoja en olisi oppinut vaivattomasti espanjaa, enkä ilman espanjaa olisi oppinut romaniaa. Eikä kukaan täyspäinen ihminen olisi koskaan suunnitellut tällaista urapolkua. Mutta ei elämää voikaan suunnitella, sitä voi vain elää. Tulkin työ on siitä opettavaista ja lohdullista, että sen kautta on pakko hyväksyä keskeneräisyys. Koskaan ei tule valmiiksi, eikä koskaan tule täydellistä suoritusta. Koko ajan joutuu oppimaan lisää. 

Jokaisessa koulussa on ollut loistavia opettajia, se on suurin ilonaihe ja aina yhtä yllätyksellistä. Usein käy myös niin, että opettajilta oppii jotain ihan muuta kuin mitä he ovat olleet opettamassa, mutta ei sekään haittaa. Tämä koko juttu lähti liikkeelle siitä, kun yksi opettajista sanoi olevansa radioihminen. Siis mikä? Hän kertoi kuunnelleensa radiota oppiakseen suomea ja onnistui siinä myös varsin hyvin. Epäilen, että heitä on nykypäivänä niin vähän, että radioihminen kuuluu sukupuuttoon kuoleviin lajeihin. Nostan hattua radioihmisille. Itsekin opin romaniaa ainakin osin katsomalla mustavalkoista televisiota, mutta en missään tapauksessa ole televisioihminen. Sen sijaan olen hattuihminen. 

Hattuhan on kautta aikojen viestinyt jonkinlaisesta asemasta tai asenteesta. Nuorena halusin erottua muista ja aloin käyttää värikästä nepalilaista villamyssyä. En todellakaan tiedä miksi, mutta pidin hatusta niin paljon että käytin sitä kesät ja talvet kunnes se kirjaimellisesti hajosi. Nepalissa vieraillut kaveri toi säälistä minulle uuden, mutta ei se ollut yhtä hyvä. Siirryin lippiksiin. Omaan päähäni sopiva Peaky Blinders -hattumalli löytyi lopulta Irlannista. Sittenhän niistä tuli muodikkaitakin. Olen yrittänyt ottaa välillä lättähattua pois, mutta se ei irtoa. Hyviksi todetuista tavoista on vaikea luopua. Enää ei tarvitse onneksi kulkea vain yhdessä hatussa. Paikallisesta basaarista saa laadukkaita turkkilaisia lättähattuja kukkarolle sopivaan hintaan. 

Jos hatusta luopuminen ei enää onnistu, on ainoa vaihtoehto tehdä kuten muissakin riippuvuuksissa – siirtyä kovempiin aineisiin. Niinpä ostin kesällä itselleni kovan hatun, oikean mustan lierihatun, sillä verukkeella että se sopi yhteen hääpuvun kanssa. Suomessa tuskin olisin tehnyt samaa, mutta Romaniassa lierihatut ovat ihan tavallisia. Ne eivät oikeastaan ole koskaan poistuneet muodista; vanhat herrat tulevat huopahatussa kaupunkiin ja ovat tehneet niin koko ikänsä. Nyt uutta huopahattua pitäisi opetella käyttämään, mutta se tuntuu liian hienolta kauppareissulle. Ehkä se istuu paremmin valmistujaistilaisuuteen mikäli sellainen on edessä. 

Hattu ylitti uutiskynnyksen myös Amerikan presidentin virkaanastujaisissa, kun valtakunnan ensimmäinen nainen Melania esiintyi tilaisuudessa jäykkä laivastonsininen lierihattu silmillä, mikä lienee toistaiseksi myös rouva Trumpin suurin saavutus. Se ei olekaan vähäinen teko, koska hän on ainoa, joka on onnistunut jarruttamaan rakkaan aviomiehensä mielitekoja, tärkätyllä hatun lierillä. Hattu on myös mitä suurimmassa määrin statussymboli ja vallankäytön väline. Ja jos tulevaisuus tuntuu epävarmalta eikä oikein tiedä miten sen kohtaisi, kannattaa varustautua kovalla hatulla ja pistää se tiukasti silmille.