Elämän hissijonossa

Matkustimme Karpaateille laskemaan mäkeä. Jännitti aika paljon. Olen haaveillut hiihtolomasta Romaniassa tai muualla kunnon vuorilla aika kauan. Se jännitti ihan turhaan, kaikki meni hyvin. Tie oli erinomainen, vuokraamon välineet kondiksessa, rinteet sopivia ja olosuhteet kaikinpuolin mainiot. Väkeäkin oli kuin pipoa, eikä mistään olisi voinut sanoa olemmeko Romaniassa vai Suomessa hiihtämässä. Lumikin on samanlaista. Ihmiset näyttävät sukset jalassa ja kypärä päässä ihan samalta kaikkialla. 

Paitsi hissijonossa. Sitähän ei oikeastaan saa oikeudenmukaisesti nimittää edes jonoksi, jos jonottajat eivät osaa jonottaa. Kyseinen muodostelma muistutti enemmän Bukarestin iltapäiväruuhkaa, jossa kolmelle kaistalle änkeää kuusi autoa rinnakkain. Jos tilaa jää, joku aina menee ohi, oikealta tai vasemmalta. Romaniassa siitä ei kannata edes suuttua, pahoittaisi vain oman mielensä. Jos taas ei anna tilaa, kukaan ei pahastu. Lopputulos on kuitenkin sama – kaikki pääsevät hissiin ja myös lopulta ylös. 

Niinpä mekin jonotimme paikallisten mukana yhtä “rennosti”. Blokkasin sivusta ohittajia, nojailemalla leveästi sauvoihin. Pidin lasteni puolta puhuen kovaäänisesti suomea. Ymmärsin jonossa myös, etteivät romanialaiset opeta lapsiaan kohteliaiksi tai huomaavaisiksi, vaan selviytymään elämän hissijonoissa. Eli etuilemaan, kiilaamaan, käyttämään sauvoja ja kyynärpäitä ja varmistamaan sen, ettei oma lautanen jää koskaan tyhjäksi. Henkilökunta teki osansa tyylikkäästi ja ohjasi kaikki yksin jonottavat pareiksi, mikä säästi kaikkien aikaa. 

Jonossa päädyin myös juttelemaan paikallisen hiihdonopettajan kanssa. Hän kiinnostui ulkomaalaisista, koska oli käynyt Ruotsissa. Ilmeisesti laskettelemassa. Kysyin, oliko hän tavannut täällä ruotsalaisia, tai kenties jopa suomalaisia. Se oli hauska kysymys, ei todellakaan ollut. No, miksi ei? Hiihtokeskuksia on paljon nykyään, rinteet hyviä ja maisemat komeita. Hintatasokin on leppoisa: päivän lipun ja vuokrakamat sai 30 eurolla, ravintola-aterian syö vitosella ja viiden hengen hotellimajoitus maksoi alle satasen. Kyllä täällä kelpaa lomailla. 

Mikä sitten mättää? Ainakin hotelliaamiainen. Arvostan kyllä, että aamiainen kuuluu huoneen hintaan, mutta en sitä että lyödään käteen ruokalista, josta täytyy tilata omat syötävät yksi kerrallaan. En pysty tekemään merkittäviä päätöksiä ennen kahdeksaa aamulla. Aamiainen kuuluu ehdottomasti niihin. Haluan, että listalla on valmiit aamiaisvaihtoehdot tai sitten laivabuffet, josta keräillä evästä. Ei monivalintakysymyksiä heti aamusta. Luulisi, että se on ravintolallekin helpoin tapa. 

Muuten olemme joustavia matkailijoita, meille riittää se, että on puhtaat lakanat ja lämmintä vettä. Epäilen vain, että kaikki lännestä tulevat skimbaajat eivät tyytyisi samaan. Pitää olla ystävällistä palvelua ja kaiken tulee näyttää kivalta ja siistiltä, myös rinteiden ulkopuolella ja hotelleissa. Niin kauan kuin kulkukoirat tonkivat roskiksia ja talot ovat kaikki harmaata betonia, saamme ensi vuonnakin olla hiihtokeskuksen ainoita skandinaaveja. Omat seikkailut Karpaateilla jatkuvat silti. Osaamme nyt myös jonottaa oikein.