Post Tonny Generation

Koskaan mikään vaate ei ole muuttunut niin nopeasti niin epätrendikkääksi kuin viime vuonna ostamani retrohenkinen t-paita. Siinä lukee Vostok CCCP 1961 ja kuvassa on neuvostoliittolainen raketti. Venäläisistä raketeista vain tulee ihan vääriä mielikuvia. Huolestuin hiukan. Suomessa tuskin käyttäisin paitaa, ettei kukaan pahoita mieltään tai pidä minua Putinin kannattajana. Mutta mehän asumme Romaniassa. Ehkä syytä on myös siinä, että olemme pikkukaupungissa, mutta täällä t-paidat eivät ole yhtä merkityksillä ladattuja kuin urbaanissa kaupunkikulttuurissa. Paidalla ei siis voi varsinaisesti viestiä kaikille omista arvoistaan, ei kertoa vitsejä, eikä myöskään onnistu pahoittamaan kenenkään mieltä. 

Olen seuraillut muiden t-paitamuotia. Tällä viikolla vastaan tuli vanhempi herra, jonka paidassa luki isolla Corona – Lo mas bueno. Olen varma, että hän kantoi sitä ilman minkäänlaista ironiaa. Vanhalla rouvalla taas oli tyylikäs musta paita tekstillä Cocaine & Caviar. Sekään ei ole takuulla vitsi. Rotevan mustalaispojan päältä bongasin ohiajaessa paidan, jossa oli vain jättikokoinen sana: Feminist. Näitä tarkkaillessa minulla on hillittömän hauskaa, eivätkä muut ymmärrä yhtään miksi. Yksi humalainen setä fillaroi kaupungilla Vätternrundan-paidassa ja itse löysin kirpparilta himoitsemani Oatlyn Post Milk Generation -trikoon. Ruotsistakin on siis tuotu kuorma vaatteita. 


Olen ehtinyt hiukan kierrellä naapurikaupunkeja. Kaikki romanialaiset kaupungit ovat saaneet vilkkaan ja elävän second hand -kulttuurinsa. Kyse on kuitenkin eri asiasta kuin Helsingin kesätoreilla. Täällä kirppis tarkoittaa edelleen käytännön realiteettia – vaatteita joihin kaikilla on varaa. Täällä ei siis ole poikkeuksellisen paljon Bundesliigaa seuraavia fudisfaneja vaan niitä pelipaitoja ja verkkareita on vain viety Saksassa ahkerasti kierrätykseen ja ne päätyvät tänne, koska ovat hyvälaatuisia. Tosin olen varma, että ekologinen preowned-trendikin jossain vaiheessa rantautuu tänne. 


Kirppisten kiertelijä olen ollut opiskeluajoista asti. En varsinaisesti edes pidä uusista vaatteista, ne ovat jotenkin jäykkiä. Pieni reikä kainalossa ei ole koskaan haitannut. Asun siis omassa ostosparatiisissani. Löydän loputtomasti aarteita pilkkahintaan, vaikka en edes tarvitse mitään ja yritän vältellä kauppoihin eksymistä. Laskin, että kaapissani on yli kolmekymmentä hyvää t-paitaa. Ei ole yhtään hyvää syytä ostaa lisää. Täytyy tehdä ahkerasti korjaus- puutarhahommia, että saan huonommat kulutettua työpaidoiksi, muuten ekologinen egoni pahoittaa mielensä siitä, että omistan liikaa. 


En oikein tiedä vieläkään mitä romanialaiset paidoistaan ajattelevat. Ainakin uskon ettei kovin moni tiedä mitä niissä lukee. Sukulaistytöllä oli yhtenä kesänä oranssi Hankkija-paita päällään. Riemastuin siitä ja yritin pitkään selittää mistä on kyse ja miksi nuoret myös Suomessa voisivat hyvin pitää samanlaista paitaa. Tai sitä legendaarista lippistä, vaikka niitä ei saakaan kauppakeskuksen boutiquesta. En onnistunut. Matka oli liian pitkä ja mutkikas. Tyttö oli kiusaantunut, koska oli hankkinut vaatteita käytettynä. Jonkin ilmiön avaaminen toisessa kulttuurissa kasvaneelle voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Konnotaatioita ja historian kerrostumia on niin paljon. Pitäisi tietää joku biisi, tv-ohjelma tai aikansa juttu. Miten selittäisi Kummelin ulkomaalaiselle? Tai jos näyttäisi “tonnin seteli” -sketsin, osaisiko sen silti selittää? 


Yksi ilmiö, jota graafikkonakin olen fanittanut kauan, on väärin kirjoitetut kiinalaiset paidat. Niitäkin yhä löytyy toreilta ja China Shopping Centeristä. Sekin on kerrostunut ilmiö. Oman kokemuksen mukaan paitoja myyvät kauppiaat ovat autuaan tietämättömiä koko asiasta. Samoin kuin kiinalaiset, he eivät ehkä osaa englantia. Toinen syy ilmiöön voi olla ihan pragmaattinen. Jos länsimaisen brändin kirjoittaa väärin, se ei olekaan enää plagiointia vaikka näyttäisi muuten samalta. Kuten lasten suuri suosikki: Tonny Hilfiger. Se on naurattanut koko perhettä jo pitkään. Kukaan ei kuitenkaan vielä ole ostanut Tonnyn paitaa. Enkä jaksa uskoa, että kukaan meistä menisi se päällä Suomeen lomalle. Selittäminen olisi ihan liian monimutkaista. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävän kehityksen maassa

Via Asfaltica

Kauneimmat pikkujoululaulut