Sormet saranapuolella

Isä kannusti minua lapsena syömään ruokani. Se tapahtui lauseella: joko syöt tai itket ja syöt. Mieluummin söin, koska kehotus ei kuulostanut vitsiltä. Työttömiä aiotaan motivoida ensi vuonna paremmin työnhakuun, kertoo hallitus. Kuulostaa...hmm kannustavalta. Kun kaikki kortit ovat konsulttien kädessä, työllistän nyt itseni kirjoittamalla ohjeet kuinka haasteet ratkaistaan ja motivointi tapahtuu. 

1. Itketys. Työttömiä on tarkoitus konsulttien toimesta haastatella kolmen kuukauden välein, mutta on syytä saada heidät ensin ymmärtämään tilanteen vakavuus ja olemaan aidosti pahoillaan omasta työttömyydestään. Kun syötävää ei ole, jää vain itku jäljelle. Entisaikojen itkijänaisen tilalle sopii parhaiten iskelmälaulaja, joita on tässä maassa enemmän kuin on kenellekään hyväksi. Nyt heille on töitä. On sama itkeekö kuulija laulun sanoille vai myötähäpeästä, lopputulos ratkaisee. On parempi maksaa osaaville laulajille laulamisesta kuin osaamattomille konsulteille tyhjänpuhumisesta. 

2. Kepitys. Ennen kuin kaikenlaiset lastenoikeudet tulivat yleiseen tietoisuuteen, suomalaisissa kouluissa motivoitiin oppilaita tehokkaasti ja fyysisesti. Kepityksen kohteina voivat olla kädet, jalat, selkä sekä tietysti takapuoli. Moni muistaa varmasti oikein hyvin viivottimella tai karttakepillä sormille lyömisen reippaan perinteen. Hyväksi todettuja keinoja ovat olleet myös nurkassa seisottaminen, luunapit ja tukistaminen. Jos työttömällä ei ole tukkaa, voidaan vaihtoehtoisena motivointikeinona jättää sormet oven väliin, sinne saranapuolelle. 

3. Karenssit. Kunnon karenssi on se mikä suomalaista koskettaa saunan jälkeen parhaiten. Lopetetaan nössöily ja laitetaan sellaiset ukaasit, että tuntuu. Eihän kolmen kuukauden nuudelipaasto tervettä aikuista mihinkään heilauta. Lokoisaan elämään luiskahtaa takaisin kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Jos sen sijaan suljetaan eristysselliin vaikkapa pariksi vuodeksi tai miksei roikotettaisi saman tien pää alaspäin, niin johan alkavat työhalut herätä. Jokaisen kerrostalon alakerrasta löytyy joku kerhotila, johon työttömät voisi lukita ja naapurit pitämään vahtia. Siinä saadaan samalla yhteisöllisyyttä kaikille.

4. Simputus. Tehokkaita kannustimia on aina keksitty armeijassa. Työttömät voisivat esimerkiksi ryömiä haastatteluun ojia pitkin. Heidät voisi herättää keskellä yötä siivoamaan vessaa tai tiskaamaan astioita. Tai ehkä kirkko on sittenkin keksinyt parempia keinoja aikojen kuluessa. Nykypäivän virtuaalinen häpeäpaalu on ainakin helppo toteuttaa Facebookissa. Jos ei jalkapuu tehoa voidaan tehdä vanha kunnon vesikoe. Tiputetaan työtön kaivoon. Jos uhri kelluu hän on itse syyllinen työttömyyteensä ja hänen toivonsa voidaan polttaa roviolla. Jos hän hukkuu, hän on syytön, mutta hänen haaveensa voidaan silti haudata siunattuun maahan. 

5. Porkkanaa. Ettei kaikki olisi vain keppiä ja kuritusta, on syytä tarjota myös houkuttimia työhön menemiseen. Tähän astihan työttömiä on vokoteltu töihin mahdollisuudella suorittaa ilmaista työtä erilaisten kokeilujen ja harjoittelujen nimikkeillä, joista valtio maksaa pulleille konsulttiyrityksille lihavat palkkiot. Miksei tätä voisi nimetä uudestaan vaikkapa porkkanapussikokeiluksi. Annetaan aikaisemman ei mitään sijasta palkkaa – pussillinen porkkanoita viikon työstä. Samalla saadaan terveellistä ravintoa työttömän pöytään ja suomalaista maataloutta tuettua. Eihän se porkkanan viljely muutenkaan kannattavaa puuhaa ole.

6. Osaaminen. Oikeanlaista osaamista ei muka ole ja ammattitaito ei riitä. Ei se ole haitannut tähänkään asti, joten eiköhän lopeteta turha kitinä siitä koulutuksesta ja pätevyydestä. Työ tekijäänsä neuvoo. Valelääkärit ovat selviytyneet työssään erinomaisesti, eikä heillä ole ollut minkäänlaista koulutusta. Miten? He ovat motivoituneita. Ei yleislääkärin homma niin kummoinen ole, eikä ole moni muukaan. Koulunkäynti vie sitä paitsi hirvittävän paljon aikaa. Ajatellaanpa vaikka poliitikkoja. Harva heistä on pätevä juuri mihinkään duuniin, mutta sielläpä vain istuvat ja tekevät yhteiskunnan tärkeimpiä päätöksiä.

7. Piilotyöpaikat. On puhuttu paljon siitä, että työtä on, mutta hakijat eivät löydä sitä. Väitetään, että 80% työpaikoista on piilotettu. Jokainen ulkomaalainen taas tietää, että kaikilla suomalaisilla on vähintään kaksi koiraa, joille ostetaan gluteenitonta einesruokaa ja Helly Hansenin hiihtoasuja. Voihan nämä elintasolemmikit laittaa myös tuottavaan työhön ja kouluttaa ne haistamaan piilotetut työpaikat. Koiran nenä on tuhansia kertoja ihmistä tarkempi. Piilotyöpaikat saavat olla vaikka sata metriä maan alla, kultainen noutaja kyllä kaivaa ne esiin. 

8. Kiitokset. Lopuksi, ettei kaikki olisi näin mustan joulun aikaan niin negatiivista, haluan esittää kiitokset. Kiitän pääministeri Sipilää ja hallitusta inspiraatiosta tämän tekstin kirjoittamiseen. Kiitän Yleisradiota sinnikkäästä positiivisesta uutisoinnista, vaikkei mitään kerrottavaa olisi ollutkaan. Kiitän Historia-lehteä ja muita julkaisuja, joista olen löytänyt antoisaa luettavaa mm. keskiajan rangaistuskäytännöistä. Tässä kirjoituksessa esitetyt neuvot ovat hallituksen vapaasti hyödynnettävissä. En lähetä konsultoinnista laskua, koska se ei ole kenellekään kannattavaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Selkä vääränä

Olen lukenut toimitusehdot

Käyttäkää terveinä!