Luunappi, tukkapölly ja korvatillikka

Koomikko Russell Peters sanoo, että lapsia kannattaa lyödä. Erityisesti siis valkoihoisten länsimaalaisten pitää oppia lyömään lapsiaan, koska muuten ne raukat jäävät monikulttuurisessa kaveripiirissään kummajaisiksi ja kokevat olevansa erilaisia. Kaikki muutkin tekevät niin, kiinalaiset ja meksikolaiset kurittavat, jamaikalaiset lyövät vaikkei olisi syytäkään. “Just in case.” 

Katsokaa Petersin ilmettä, kun hän esittää julmistunutta intialaista isäänsä juuri ennen kuin tämä lausuu uhkauksensa. “Somebody gonna get a hurt real bad.” Idea vitsin takana on siinä, että ne lapset, joita on kotona kuritettu, kunnioittavat vanhempiaan. Ajatus on houkutteleva. Tehkääpä itse lapsia ja väittäkää sitten, ettei koskaan tullut mieleenkään hankkia vähän kunnioitusta. 

Tehokkainta ei ole tosin kuritus, vaan sen mahdollisuus – pelko. Kyllä myönnän myös läpsineeni takapuolelle ja kaapanneeni kiukuttelijan tukevaan kainalo-otteeseen. Kaikkein tehokkain on kuitenkin uhkaus kellariin viemisestä. Kellari tässä tapauksessa yhdistyy lasten mielessä Eemelin verstaaseen ja pelottavinta on se, että siellä on pimeää. Se toimii, mutta en todellakaan tiedä hankinko uhkauksella lasten kunnioituksen vai jotain ihan muuta. 

 Enää ei edes käytetä sellaisia Eemelin aikaisia sanoja kuin luunappi, tukkapölly, selkäsauna tai koivunvitsa. Ne ovat kadonneet arkikielestä ja käytöstä. En edes tiedä mikä on korvatillikka, mutta muistan, että rumien puhumisesta oli selkeä rangaistus jo lapsena: pestään suu saippualla ja pulloharjalla. Uhkausta ei tarvinnut koskaan toteuttaa. Muuten vapaan ja lempeän kasvatuksen saaneena, minusta tuntuu, että kohtuullisesti kuria on vain hyväksi lapsen kehitykselle ja vanhempien hermoille. Lasteni äiti on toista mieltä, koska häntä on läpsitty lapsena. Kasvatustyyli tekee aaltoliikettä. 

Minua ei kuritettu, tuskin oli tarvettakaan. Vanhempiani taas pidettiin kotona niin ankarassa nuhteessa, ettei siitä nykylapsille uskaltaisi edes kertoa. Isältä ajeltiin pääkin klaniksi joka kevät. Kuritus ei ollut kiellettyä vaan suositeltavaa. Vanhat sanonnatkin on jo kriminalisoitu. Omista kokemuksista riippuu, toistammeko samaa kuin meille on tehty vai haluammeko olla juuri toisenlaisia kasvattajia kuin omat vanhemmat. 

Yritämme olla hyviä vanhempia, mutta kärsivällisyys on joskus kovilla. Nykyään ruumiillinen kuritus on Suomessa kielletty. Rangaistuksen pelko on samalla poistettu kouluista. Sillä ei voi olla hyvät seuraukset. Ottamalla kartakeppi pois, opettajilta on viety auktoriteetti. Ei tietysti kaikilta. Enkä väitä, että karttakeppi tai sillä uhkailu on hyvä tai oikea keino kasvattaa, mutta ei ole myöskään annettu mitään sen tilalle. 

Koulujen ongelmista lukiessa, jotenkin tuntuu, että hiukan lisää kuria muutamalle riiviölle ei tekisi yhtään hallaa. Ei keppikään. Kaikkien kotona kasvatusta ei enää taideta harrastaa. Vanhempien ihmisten kunnioitus on sen verran retuperällä, etten menisi myöskään väittämään, että meidän lempeä ja ymmärtävä metodimme on juuri se oikea. 

 Samalla lennolla Bukarestiin matkusti romanialainen äiti kolmen lapsensa kanssa. Helsingissä oli välilaskupaikka Kanadasta tullessa. Juuri kun uupunut äiti sai pienimmän nukahtamaan, isommat alkoivat töniä ja kinata. Puolen vuorokauden lentokoneissa nuutuminen ei ole ilman lapsiakaan hilpeää, mutta tämä äiti oli ihan lopussa. Viimein tultiin Bukarestin lentokentälle. “Nyt me olemme Romaniassa! Nyt te saatte selkäänne ja kunnolla”, hän ilmoitti kahdelle isommalle lapselle. Olen muuten ihmetellyt sitä, miten Romaniassa lapset kunnioittavat vanhempiaan ja koulussa opettajia ihan eri tavalla kuin meillä.