Vihoviimeistä muotia
Muotiblogeissa on kevään aikana intoiltu Tallinnaan tänä vuonna avatuista uusista vaateliikkeistä, siis niistä joita Suomessa ei vielä ole. Bershka ja Pull and Bear ovat molemmat mainioita espanjalaisia ketjuja, joista tuli nopeasti omia suosikkeja Irlannissa. Juuri kun olin oppinut jotenkin elämään ilman niitä, ne tuppaavat tänne, tai ainakin melkein. Onni tietysti, että meillä on ihan naapurissa trendikäs eurooppalainen pääkaupunki, johon kannattaa avata vaatekauppojakin. Mutta miksi ne eivät tule Suomeen?
Berhska myy värikkäitä, iloisia, trendikkäitä vaatteita ja hauskoja t-paitoja. Pull and Bear on vähän hillitympi ja kalliimman näköinen. Tosiasiassa molemmat ovat aika edullisia. Bershkasta muistan ostaneeni lukemattomia pareja farkkuja, jotka maksoivat aina 39,90. Päättelin, että se oli jonkinlainen kipuraja, jonka yli ei kannattanut housuja hinnoitella. Kolmas oma suosikkiketju oli Burton, jonka lähin myymälä löytyy Skotlannista.
Myös tyylikäs Marks & Spencer on jo avattu Tallinnaan. Sitä lienee turha edes toivoa Suomeen. Kesko ja kumppanit pitävät huolen siitä, ettei kilpailua pääse syntymään, ei ruokakaupassa ainakaan. Ei sinänsä, että M&S:stä mitään välttämättä kaipaisin (sushiakin tuli syötyä ihan tarpeeksi), vain valinnanvaraa. Eihän Suomessa ole pulaa vaatteista eikä ruoasta, vain vapaudesta valita mistä niitä haluaa ostaa. Ja hintakilpailusta. Myös halpaketjut puuttuvat kokonaan. Jos muoti ei olekaan kova juttu, halpisvaatteiden luulisi takuuvarmasti menevän kaupaksi. Missä ovat siis Penneys, C&A ja Gap? Tarjoustalolle tulisi kova kiire hinnoitella krääsänsä uudestaan.
Vapaa kilpailu on jännä juttu. Siitä puhutaan kovasti, mutta sitten kun sitä pitäisi toteuttaa, lyödään kilvan kapuloita rattaisiin. Mutta miksi trendikkäät vaateketjut eivät tule Suomeen asti? Ei kai niitä kukaan kiellä. Bershkalla on myymälöitä 41 maassa. Puolaan, Jordaniaan ja Guatemalaan on kannattanut mennä. Ilmeisesti puolalaistenkin ostovoima on paljon parempi kuin suomalaisten. Tai ehkä muoti ei vain Suomessa myy tarpeeksi hyvin. Siitä kun joku trendikäs hattumalli on ilmestynyt Bershkan hyllyihin Espanjassa, kuluu kaksi vuotta ennen kuin se näkyy Suomessa katukuvassa. Karavaani kulkee hitaasti.
Suurin kulttuurishokki on kuitenkin suurin hinta. Jos Irlannissa sai kaksi paitaa kolmella kympillä, täällä saa yhden ja sekin on tarjoushinta. Samat vaatteet maksavat Suomessa kaksi kertaa enemmän, vaikka käteenjäävä nettopalkka on kolmanneksen pienempi kuin Irlannissa. En ymmärrä. Sitten lehdet jymäyttävät suomalaisia palkkavertailuilla, joissa sanotaan, että palkat ovat eurooppalaisella tasolla. Unohdetaan vain mainita, että verottaja ottaa vertaillusta bruttopalkasta viisi kertaa enemmän itselleen. On turha kovin paljon miettiä, miksi suomalaiset eivät osta kassikaupalla trendivaatteita aina kun sesonki vaihtuu.
Irlantilaiset ovat muuten odottaneet Ikeaansa pitkään ja hartaasti, rakennuslupaa kun ei ole irronnut. Paikalliset huonekalukauppiaat ovat toistakymmentä vuotta onnistuneet änkyröimään kilpailua vastaan. Tänä syksynä vihdoin aukeaa ensimmäinen myymälä Dubliniin. ‘Suurin keksintömme on pienin hinta’ on syystäkin pelottanut irlantilaiskauppoja. Nyt on pakko pärjätä kilpailussa ja kuluttajille se tarkoittaa pelkkää hyvää.
Berhska myy värikkäitä, iloisia, trendikkäitä vaatteita ja hauskoja t-paitoja. Pull and Bear on vähän hillitympi ja kalliimman näköinen. Tosiasiassa molemmat ovat aika edullisia. Bershkasta muistan ostaneeni lukemattomia pareja farkkuja, jotka maksoivat aina 39,90. Päättelin, että se oli jonkinlainen kipuraja, jonka yli ei kannattanut housuja hinnoitella. Kolmas oma suosikkiketju oli Burton, jonka lähin myymälä löytyy Skotlannista.
Myös tyylikäs Marks & Spencer on jo avattu Tallinnaan. Sitä lienee turha edes toivoa Suomeen. Kesko ja kumppanit pitävät huolen siitä, ettei kilpailua pääse syntymään, ei ruokakaupassa ainakaan. Ei sinänsä, että M&S:stä mitään välttämättä kaipaisin (sushiakin tuli syötyä ihan tarpeeksi), vain valinnanvaraa. Eihän Suomessa ole pulaa vaatteista eikä ruoasta, vain vapaudesta valita mistä niitä haluaa ostaa. Ja hintakilpailusta. Myös halpaketjut puuttuvat kokonaan. Jos muoti ei olekaan kova juttu, halpisvaatteiden luulisi takuuvarmasti menevän kaupaksi. Missä ovat siis Penneys, C&A ja Gap? Tarjoustalolle tulisi kova kiire hinnoitella krääsänsä uudestaan.
Vapaa kilpailu on jännä juttu. Siitä puhutaan kovasti, mutta sitten kun sitä pitäisi toteuttaa, lyödään kilvan kapuloita rattaisiin. Mutta miksi trendikkäät vaateketjut eivät tule Suomeen asti? Ei kai niitä kukaan kiellä. Bershkalla on myymälöitä 41 maassa. Puolaan, Jordaniaan ja Guatemalaan on kannattanut mennä. Ilmeisesti puolalaistenkin ostovoima on paljon parempi kuin suomalaisten. Tai ehkä muoti ei vain Suomessa myy tarpeeksi hyvin. Siitä kun joku trendikäs hattumalli on ilmestynyt Bershkan hyllyihin Espanjassa, kuluu kaksi vuotta ennen kuin se näkyy Suomessa katukuvassa. Karavaani kulkee hitaasti.
Suurin kulttuurishokki on kuitenkin suurin hinta. Jos Irlannissa sai kaksi paitaa kolmella kympillä, täällä saa yhden ja sekin on tarjoushinta. Samat vaatteet maksavat Suomessa kaksi kertaa enemmän, vaikka käteenjäävä nettopalkka on kolmanneksen pienempi kuin Irlannissa. En ymmärrä. Sitten lehdet jymäyttävät suomalaisia palkkavertailuilla, joissa sanotaan, että palkat ovat eurooppalaisella tasolla. Unohdetaan vain mainita, että verottaja ottaa vertaillusta bruttopalkasta viisi kertaa enemmän itselleen. On turha kovin paljon miettiä, miksi suomalaiset eivät osta kassikaupalla trendivaatteita aina kun sesonki vaihtuu.
Irlantilaiset ovat muuten odottaneet Ikeaansa pitkään ja hartaasti, rakennuslupaa kun ei ole irronnut. Paikalliset huonekalukauppiaat ovat toistakymmentä vuotta onnistuneet änkyröimään kilpailua vastaan. Tänä syksynä vihdoin aukeaa ensimmäinen myymälä Dubliniin. ‘Suurin keksintömme on pienin hinta’ on syystäkin pelottanut irlantilaiskauppoja. Nyt on pakko pärjätä kilpailussa ja kuluttajille se tarkoittaa pelkkää hyvää.
Hei :),
VastaaPoistaUlkosuomalaiselle paluumuuttoa suunnittelevalle/jannittavalle kirjoituksesi antavat arvokasta nakokulmaa. Mietin vain, etta varmaankin kokemus markkinatalouden toimivuudesta Suomi vs. ulkomaat riippuu pitkalti maasta, jossa on sattunut asumaan. Taalta Belgiasta kasin Suomi ei vaikuta ollenkaan niin huonolta. Taalla kaupat ovat auki ma-la klo 10-18 ja asiakaspalvelu on usein tuntematon kasite. En ymmarra, miten kaupat ylipaataan pysyvat pystyssa. Viimeinen puolituntinenkin ennen sulkemisaikaa, jolloin edes joku onnekas ehtii toista ostoksille, kulutetaan ahkerasti asiakasta muistuttamalla, etta olisi jo aika poistua. Ja mita palkkoihin tulee, niin Belgia on kunnostautunut yhdella Euroopan suurimmista veroprosenteista. 40-50% keskivertoansiosta on normi. Ehka kauppiaiden palkat rahoitetaankin veronmaksajien pusseista, mene ja tieda. :)
Joo, riippuu maasta paljonkin. Huomasin Belgiassa käydessä saman asian kaupoista. Oli siellä silti minusta parempia kauppoja.
VastaaPoistaIrlannissa oli sellainen älyttömyys, että posti oli lounasaikaan kiinni ja tauko kaikilla samaan aikaan klo 1. Kun yritin käydä postissa (se oli itselle ainoa mahdollisuus), virkailija istui luukun takana syömässä sandwichiä ja osoitti sormella kelloa. Sen lisäksi juutuin liikenneruuhkaan, koska lounastauollakin ajettiin autolla syömään tai hakemaan evästä.