Tekstit

Päämääränä kuu

Kuva
Omat lapset ovat siinä iässä, jossa on pian valittava mitä aikoo elämässä tehdä. Ainakin pitäisi päättää joku suunta, mihin on menossa. Harva kuitenkaan tietää 18-vuotiaana mitä haluaa, minkälainen ihminen edes itse on, mihin on ehkä lahjoja tai mitä aikoo mahdollisesti tehdä työkseen seuraavat 40 vuotta. Itse en ainakaan tiennyt. Kotoa oli kuitenkin lähdettävä. Niinpä päädyin opiskelemaan graafikoksi, koska äiti ehdotti sitä ja koulukin oli lähellä. Se oli sattumalta ala, jolle hän itse olisi myös halunnut, mutta päätyikin pankkiin, tosin kokeiltuaan ensin sekä toimittajan että opettajan hommia.   Nyt tiedän, mitä olisin voinut itse valita. Kun muut kiipeilivät puissa, pelasivat jalkapalloa tai tietokonepelejä, minä istuin kotona piirtämässä. Teräväkärkisellä lyijykynällä syntyi uusia automalleja, edestä, takaa ja sivuilta. Opettelin perspektiiviä ja varjostuksia ja ihailin italialaisia mestareita – Bertonea ja Giugiaroa kun muut fanittivat Maradonaa. Millimetripaperille syntyi sa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Musta aurinko nousee

Kuva
Pidän lyhyistä ja erikoisista keskusteluista. Sellaisista, joita ehtii käydä hiihtohississä, tietämättä etukäteen yhtään mistä puhutaan ja kenen kanssa. Monet hissikeskusteluista olivat hyviä, mutta erityisesti jäi mieleen paikallisen miehen mainospuhe hiihtokeskukselle. Kaupunki on kuulemma “kehittyvä turistikohde”. Se on meille tuttu paikka.  Kehitystä en havainnut tapahtuneen edellisestä kerrasta missään asiassa . Hiihtokeskus on hyvä ja rinteet mainiossa kunnossa – siksi menemme sinne – mutta kaupungissa on edelleen vain yksi kunnollinen ravintola, tiet ovat yhtä kuoppaisia. Majoituimme poliisilaitoksen vieressä, eikä kadulla ollut edes valoja. Siellä voi joskus toki näyttää oikealta lomakohteelta, mutta tekemistä riittää. Nykytaso kelpaa vain Romaniassa asuville.   Jos kehitys on täällä jokseenkin epämääräinen käsite, samaa voi sanoa talvista. Epäluotettavuus ilmeni tänä vuonna niin, että Bukarestiinkin satoi enemmän luudittavaa kuin tänne pohjoiseen. Epäilen osattiinko p...
2 kommenttia
Lue lisää

Hattu silmillä

Kuva
Kun valmistuu koulusta saa hatun tai lakin tai vähintään kukkaseppeleen päähänsä. Jos kaikki menee hyvin, mistä ei ole vielä takeita, valmistun tänä keväänä taas uuteen ammattiin. Se on järjestyksessä jo kolmas. Ensin opiskelin itseni graafikoksi, mistä on ollut kiistatonta hyötyä elämässä, vaikka koulusta olikin kiire pois. Olin kuitenkin motivoitunut ja innostunut, mikä on ensiarvoisen tärkeää oppimisen kannalta. Monta vuotta myöhemmin valmistuin elokuva-alalle, myös motivoituneena, mutta ilman minkäänlaista ajatusta siitä mitä opintojen jälkeen tekisin. Niinpä palasin graafikoksi, koska sillä sai leipää pöytään. Nyt olen taas koulussa. Valmistun tulkiksi eli minusta tulee kielillä puhumisen ammattilainen, ihan virallisesti, vaikka toki alan töitä olen tehnyt jo kauan.   Opetellessani ruutuvihkon ja sanakirjan kanssa romanian kieltä vuosituhannen alussa, ei minulla käynyt mielessäkään, että siitä olisi joskus jotakin hyötyä. En itse asiassa ole vakavasti ajatellut, että minkään k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaalisoppaa, olkaa hyvä

Kuva
Presidentin valtakausi päättyy Romaniassa virallisesti tänään. Niin ei kuitenkaan tapahdu, koska kaksi kautta istunut presidentti Klaus Johannis ilmoitti jatkavansa virassa “toistaiseksi” kunnes uusi presidentti on valittu. Ratkaisu ei ole kovinkaan tavallinen normaalissa demokratiassa, mutta eipä Romania sellainen taida ollakaan enää. Sama yhdeksänjäseninen perustuslakituomioistuin, joka myönsi presidentille valtuudet jatkaa virkakautensa jälkeen, kumosi yksimielisesti vaalien tuloksen Suomen itsenäisyyspäivänä, vaikka toisen kierroksen äänestys ulkomailla oli jo alkanut. Syy on jäänyt epäselväksi, tapahtumasta on jo kaksi viikkoa. Romaniassa kukaan ei luota sen paremmin poliitikkoihin kuin mediaankaan, joten villejä arvauksia ja teorioita riittää. Faktoja on saatu vähän, mutta käänteitä tässä tarinassa riittää kuin turkkilaisessa saippuasarjassa.   Miten tässä näin kävi, taas? Kuten viimeksi epäilin, testissä on Romanian demokratian toimiminen – eikä testi mennyt kovin hyvin. Epä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Professori Luumun arvoitus

Kuva
Tällä viikolla testataan taas romanialaisen demokratian toimivuutta. Asetelma on vähän kuin ylipitkä Cluedo-peli, jossa kaikki epäilevät kaikkia eikä kukaan keksi oikeaa vastausta. Jälkimmäinen erä pelataan sunnuntaina presidentin vaalien toisella kierroksella, mutta varsinainen draama saattaa vasta alkaa siitä, kun äänet on laskettu ja kortit paljastetaan. Tunnelma ei koskaan ole ollut yhtä jännittynyt ja sähköistynyt. Perheet ovat jakautuneet kahtia, kuten koko kansakunta. Toreilla osoitetaan mieltä, milloin mitäkin vastaan. Mistään muusta ei tällä hetkellä edes puhuta kuin vaaleista. Tämä johtuu ensimmäisen kierroksen “jytkystä”, jonka aiheutti kaikkien ennusteiden vastaisesti sitoutumaton äärioikeistolainen ehdokas. Kukaan ei tiedä miten näin voi edes käydä.   Puolueiden ulkopuolelta ilmestyneen Professori Luumun voitolle on haettu selityksiä niin Putinista, Trumpista kuin TikTokistakin. Paikallinen valtamedia jätti venäjämieliseksi leimatun ehdokkaan täysin huomiotta enn...
3 kommenttia
Lue lisää

Juurihoitoa

Kuva
Olen Romaniassa kuin kotonani, koska olen täällä kotonani. Meillä on koti. Mutta olenko kotoutunut tai kotiutunut , onkin sitten paljon monimutkaisempi kysymys. Osaan kielen, teen sillä myös töitä, pärjään arkisissa asioissa, osaan jutella ihmisten kanssa. Omistan talon, maksan veroja, olen hyvä kuluttaja, tuen paikallisia palveluja ahkerasti. Virallisen määritelmän mukaan kotoutumisella tarkoitetaan “maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen”. Kuulostaa kohtuullisen monimutkaiselta ja melko epämääräiseltä.   Mika Kaurismäki sanoi joskus, että ihmisillä on juuret kuin puilla. Ilman niitä ei pysy pystyssä eikä juuria voi siirtää muualle. Jos juuret ovat Suomessa, ne ovat siellä pysyvästi. Sen ymmärtää hyvin vasta asuttuaan riittävän kauan muualla. En siis kuvittele muuttuvan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Idän pikajunassa

Kuva
Pitkällä junamatkalla pohjoisen Romanian halki on aikaa katsella ohi vilistäviä kyliä ja pikkuisia rautatieasemia. Kovin paljon kumpikaan ei ole muuttunut siitä, kun katselin niitä ensimmäisen kerran, tasan 25 vuotta sitten matkuessani samaa reittiä.   Kylissä on kunnostettu vanhoja ja rakennettu uusia taloja. Asemat näyttäisivät olevan ennallaan, mitä nyt pientä murenemista on ehkä tapahtunut. Kaikilla juna-asemilla on samanlaiset punaiset tai siniset muovipenkit, ehjiä tai ei, ja ryhdikkääseen univormuun sonnustautunut junanlähettäjä. Monet asemat ovat kauniita, mutta mitään kunnostusta niille ei ole tehty. Veikkaisin, että jopa melodia, joka ilmoittaa junan saapumisesta on sama kuin silloin. Tosin en mene siitä takuuseen.   Omassa kotikaupungissakin on oikein herttainen asema, itävaltalaisten suunnittelema ja rakentama, yli sata vuotta vanha. Entisöitynä ja kunnostettuna se voisi olla matkailunähtävyys, kaupungin ylpeys, jota turistit tulisivat valokuvaamaan. Nyt unohtuneen...
Lähetä kommentti
Lue lisää