tiistai 26. heinäkuuta 2011

Pum pum

Kun murhaajaa kuljetettiin oikeuden eteen, tuhannet norjalaiset halusivat nähdä hänet. Miehen, joka raiskasi Norjan. Näytelmässä oli jotain hiukan keskiaikaista. Mieleen tuli heti elokuva Parfyymi, jossa sarjamurhaaja, myös kylmäverinen ja tunteeton, piti hirttää torilla, mutta kukaan ei pystynytkään siihen. Pahuus voitti. Tämäkin on näytelmä ja murhaaja haluaa esiintyä siinä. Hän haluaa olla kuuluisa ja nauttia sankaritekonsa tuomasta julkisuudesta. Hän esiintyy voittajana. Paholainen, joka norjalaisilla on nyt tyrmässään, on jotenkin vielä paljon pahempi, kuin olisi koskaan uskaltanut kuvitella.

Siksi valvoin viime yön, enkä tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Pelottavaa on myös se, ettei tekijä näytä miltään mielipuolelta vaan ihan tavalliselta norjalaiselta, joka pitää vielä ajatuksiaan ja mielipiteitään perusteltuina ja oikeutettuina. Hän voi olla psykopaatti, mutta hänen ahdasmielinen maailmankuvansa ei ole mielikuvituksillisia houreita, vaan ideologia, jonka jakavat monet myös Suomessa. Samalla tavalla ajattelevia on itse asiassa kokonainen puolue, ainakin näin minä olen ymmärtänyt, ja he ovat eduskunnassa siksi, että tavalliset suomalaiset ovat heitä äänestäneet.

Breivik olisi Suomessa voinut olla vaikka kansanedustaja, eikä hänen ideologiaansa olisi julkisesti tuomittu eikä edes erityisen painokkaasti paheksuttu. Häntä olisi vain nimitelty lempeästi maahanmuuttokriittiseksi. Sekin on pelottavaa. Yhtä lailla tappamiseen perustuvat tietokonepelitkin ovat vain harmitonta leikkiä, eikö niin?

On mielenkiintoista seurata, minkälaista keskustelua Norjassa käydään sen jälkeen kun surusta aletaan toipua. Tämä oli isku kaikkea sitä vastaan, mille pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu. Jos me emme puolusta maailmaamme pahuutta ja väkivaltaa vastaan, annamme pahan voittaa. Ehkä olisi pitänyt herätä aikaisemmin huomaamaan, että olemme jo laskeneet suden taloon sisälle kuvitellen, että se kesyyntyy, eikä pure sentään kättä, joka sitä ruokkii. Ei se niin mene.

Valvoessani imuroin netistä Breivikin kirjoittaman manifestin. Tekstin löytäminen vei kolme sekuntia. Luin pätkiä sieltä täältä. Olisi helpottavaa ajatella, että murhat on tehnyt joku tavallinen sekopää, mutta ei Breivik ole sitä. Hän toimi täysin harkitusti, tiesi mitä teki ja miksi. Ideoi, suunnitteli ja toteutti. Tekstissään hän antaa selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita niille, jotka haluavat suorittaa vastaavia terroritekoja. Ja kannustaa niihin. Kuka tahansa voi lukea manifestin, mikään mahti ei saa sitä pois levityksestä – eikä mielestä jos sitä alkaa lukea. Mikään ei estä seuraamasta yksityiskohtaisia neuvoja.

Nyt olisi hienoa, jos joku kertoisi mitä voi konkreettisesti tehdä, jotta lastemme maailma olisi vähemmän paha kuin se missä me nyt elämme. Varmasti on muitakin, jotka haluaisivat nähdä, että ääriliikkeiden nousuun ja vapaaseen uhoamiseen jotenkin reagoidaan. Politiikan tutkija Toby Archerin mukaan liikkeen aktiivit eivät kenties ole vaatineet suoraa väkivaltaa, mutta ovat luoneet kuvaa maailmasta, jossa konflikti sekä siirtolaisten että oletetun monikulttuurisen eliitin kanssa on väistämätön, kirjoitti Hesari tänään. "He ovat raivanneet sitä tietä, jonka Breivik valitsi."

Erkki Tuomioja kertoi heti kantansa, jonka mukaan sivistysvaltioissa kenelläkään yksityishenkilöllä ei pitäisi olla aseita kotonaan. Siitä on pasifistina vaikea olla eri mieltä. Kyse ei olekaan siitä, olisiko mikään laki pystynyt estämään Norjan tragediaa tai kouluampumisia Suomessa, vaan arvovalinnasta. Breivik tappoi ampumalla. Meillä ampumaharrastusta ja metsästämistä pidetään arvokkaampina asioina kuin massamurhissa syyttä kuolleiden nuorten henkiä. Se on harkittu valinta, jonka poliittiset päättäjämme ovat tehneet, kaikista ampuma-aseilla tapahtuneista joukkomurhista huolimatta, ja sellaisessa arvomaailmassa meidän on elettävä.

Siksi aseenkantolupa on edelleen melkein joka kymmenennellä suomalaisella. Ellei päätetä toisin.

4 kommenttia:

  1. Lyhyesti: Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Jos keksit, miten maailmasta saadaan parempi paikka, niin kerrothan sen täälläkin. Osallistun heti.

    Itselläni ei mennyt yöunet, mutta itku oli ja on vieläkin herkässä.

    Kai näitä hirviöitä syntyy, kun on liian vähän välittämista ja rakkautta. Tässä meillä suomalaisilla on kyllä paljon petraamista. Olemme jotenkin kamalan kylmä kansa.

    Kiitos viisaasta blogistasi, käyn sitä säännöllisesti lukemassa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. Toivottavasti joku keksii...

    ”Norjan tapahtumat osoittavat, että viha synnyttää vain vihaa ja ainoa, joka voi asialle jotain tehdä, katsoo peilistä – on siis aika tunnustaa väriä ja näyttää, minkälaisen yhteiskunnan haluamme. Voimme jokainen vaikuttaa omilla teoillamme ja valinnoillamme: rikkomalla hiljaisuuden, puuttumalla vääryyteen ja ilmaisemalla ääneen ettemme pelkää emmekä hyväksy ääriliikkeiden vihaa ja väkivaltaa.”, toteaa Tino Singh, yksi tapahtuman järjestäjistä.

    http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=7&id=728

    VastaaPoista
  4. Siis: MIELENOSOITUS HILJAISUUDEN RIKKOMISEN PÄIVÄNÄ 31.7.2011 KLO 15.00

    Helsingissä mielenosoitus alkaa 31.7. klo 15.00 Rautatientorilta, etenee Mannerheimintietä Eduskuntatalolle ja jatkaa Finlandia-puistoon Töölönlahden rannalle, jossa on tarkoitus tutustua uusiin, ennalta tuntemattomiin ihmisiin.

    VastaaPoista