lauantai 3. lokakuuta 2009

Mykkä autonkuljettaja

Kimi ei saanut scarpaa Ferrarilta siksi, ettei osaisi ajaa vaan siksi ettei osaa puhua. Sanotaan, että hän mieluiten tulee radalle, ajaa ja menee kotiinsa eikä sano kenellekään mitään. Juuri näinhän suuri osa suomalaisista toimii työssä käydessään. Suomessa se varmaan sopiikin oikein hyvin, ei Kimin käyttäytymisessä ole kotimaan mittapuun mukaan mitään epänormaalia, mutta italialaistallissa se ei taida riittää. Ehkä sitä ajamistakin olisi voinut skarpata tänä vuonna, mutta se ei silti ollut syy saada monoa.

Pikkuhiljaa on sivulauseissa paljastettu mikä ‘jäämiehen’ käyttäytymisessä nyppi italialaisia. Kimi on sulkeutunut, ei näytä tunteitaan, ei osaa kommunikoida eikä ole tarpeeksi sosiaalinen – hän on siis suomalainen. Hänen olisi pitänyt ottaa toisenlainen rooli – olla edes vähän italialainen. Jos ei se hymy tule luonnostaan, se on opeteltava vaikka väkisin. Kun Suomessa ei harrasteta small talkiakaan, treenattavaa on aika paljon, mutta ei se nyt mahdotonta ole. Jäämies on positiivinen lempinimi kaiketi vain Suomessa. En tiedä opetteliko Kimi yhtään italiaa, mutta olisi ehkä kannattanut. Huhujen mukaan Massa, joka on brasilialainen, puhuu kieltä sujuvasti ja hän ajaa yhä Ferrarilla. Ja ihan varmasti olisi pitänyt vaikka pitkin hampain olla Schumacherin kaveri, piti miehestä tai ei.

On surullisen suomalaista ajatella, että jos on tarpeeksi hyvä siinä mitä tekee ja tarpeeksi rikas, ettei tarvitse välittää mistään, voi tehdä niin kuin itse kokee mukavaksi. Ei sellaista ylellisyyttä ole olemassakaan, että voisi olla duunissa, jossa oma työ riippuu toisista ihmisistä ja silti olla ottamatta heitä huomioon. Jos ei opi, laitetaan maitojunalla kotiin. Aki Kaurismäen vähäsanaista ja kuivaa huumoria pidetään Suomessa hupaisana ja muuallakin vähintään persoonallisena omituisuutena. Kaurismäellä on varaa olla omituinen, koska hän ei tee töitä italialaisessa formulatallissa vaan ohjaa omia elokuviaan. Kimillä ei ollut.

Kun olin ensimmäistä kertaa Irlannissa, satuin pieneen koruliikkeeseen. Katselin ympärilleni ja suomalaiseen tapaan sanoin tietysti, etten tarvitse apua kun myyjä sitä kysyi. Kun olin ainoa asiakas, puhelias nainen kuitenkin jatkoi juttelua ja kyselyä. Sitten hän tuskastui. Hän kysyi mistä minä olen kotoisin. “Kuule, vastausten saaminen irti sinusta on kuin hampaita kiskoisi suusta. Ovatko kaikki teilläpäin samanlaisia?” Tajusin suorasanaisen kommentin todellisen arvon vasta paljon myöhemmin, mutta en ole kuullut samaa toista kertaa.

Viimeisimmän huhun mukaan Kimi ajaa ensi vuonna englantilaistallissa. Okei, siellä on ennestään tuttuja, mutta ehkä kokemuksesta olisi syytä silti oppia jotain. Puhu, Kimi, puhu! Ei ole mikään pakko heilutella käsiä, ne voi pistää taskuun ja voi viljellä sarkastista ja kuivaa huumoria jos siltä tuntuu, mutta ilman puhumista maitojuna kutsuu taas. Ei siinä mikään vauhti autonratissa auta. Me olemme muutenkin tarpeeksi omituisia, ei ole enää tarpeen kiusata ulkomaalaisia suomalaisella mykkyydellä. Se on niille liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti