Epäisänmaallinen maito
Silloin kun omaan ruokakassiin ilmestyy tuotteita, joissa on punainen hintalappu, henkilökohtainen talous on siirtynyt taantumaan. Sitten kun niitä ei enää kassalla ostoksia pakatessaan häpeile, on talous lamassa. Kuulemma Lidlistä saa iltaisin pelkkiä tarjoustuotteita, kun menee ostoksille riittävän myöhään. Kaikki saman päivän leivät on silloin jo laputettu punaisiksi. Tämä on aito lama-ajan selviytymisneuvo, ostetaan iltahämärissä saksalaisilta.
Edellisen laman aikaan olin köyhä opiskelija. Pahin oli vuosi 1993, jolloin mistään ei saanut töitä edes kesäksi. Jouduin Ruotsiin siivoamaan sairaalaa, mitä olen jälkikäteen pitänyt nostalgisesti yhtenä työurani hienoimmista kokemuksista. Opin paitsi moppaamaan ja puhumaan naapurimaan kieltä – joka ei olekaan sama kieli kuin se, jota meille koulussa opetetaan – myös sen, että niska hiessä on leipänsä ansaittava. Opin myös, että valkoinen lääkärintakki päällä sai sairaalan kahvilan tytöiltä aivan erilaisen hymyn kuin siivoojan vihreässä koltussa.
Ajan kultaamista muistoista ja jälkiviisaudesta on se ilo, että luulee tietävänsä miten lamaan nyt pitäisi suhtautua. Sehän on täynnä mahdollisuuksia – uusia asioita alkaa, vanhoja päättyy. Ahneudesta sakotetaan ja ahkeruus palkitaan. Lamalla on oikeasti tervehdyttävä vaikutus, tiputetaan kyydistä laiskoja siivellä eläjiä. Mutta positiivisuuden sanoma on aika vaikeasti saarnattava, kun vaihtoehtoina ovat lomautus, irtisanominen tai palkanalennus. Oikeudenmukaisuudesta ei ole mitään takeita. Viime lamassa toiset menettivät syyttä ensin työnsä, sitten talon, auton, perheen, kaverit, terveyden ja lopulta henkensä. Tragedioita syntyy taas. Tosiasia on silti, että kun tästä lopulta selvitään, maailma on paljon mielenkiintoisempi ja taatusti erilainen.
Meillä juodaan nyt epäisänmaallisesti ruotsalaista maitoa, koska se maksaa vain 75 senttiä litralta. Kun omaa lehmää ei ole, ojassakaan, on vaikea säästää maitokaupassa kovin paljoa. Suomessa halpakin on kallista. Nuorena laman läpi kompuroinut sukupolveni on pitää kirppiksiä, lauantaimakkaraa ja tarjouskuponkeja tavallisena elämänä. Ei nousukausikaan näytä erityisesti muuttaneen suomalaisia kulutustottumuksia, aina täällä on eletty nuukasti. Mistä siis voi säästää jos nytk jo syödään nuudeleita? Odotan ruotsalaiselle maidolle laman myötä kavereita. Puolalaiset maitotuotteet ovat mainioita, varsinkin jogurtit ovat ehkä Euroopan parhaita. Ja leikkeleet mahtavia. Olisi korkea aika saada niitä Suomeenkin. Toisikohan lama meille uusia edullisia herkkuja?
Lama leviää ketjureaktiona. Töissä syödään jo selvästi enemmän omia eväitä. Ravintolat kärsivät, lähikauppa voittaa. Liikenne vähenee. Bensa-asemat kärsivät, HKL voittaa. Tukka saa kasvaa, parturit kärsivät. Kylppäriremontti jää tekemättä, laatoitusfirma ja rautakaupat kärsivät. Kaukomatka perutaan. Lomakohteen ravintolat ja taksit kärsivät. Loma kuluu mökillä, kaikki kärsivät. Säästöt osuvat pieniin arkipäivän tekoihin, kun useimmilla ei ole ylellisyyksiä tai edes golfosakkeita, joita muuttaa rahaksi.
Tuttava on tyytyväinen työssään haudankaivajana. Hän esitteli juuri maasta paljastuneista pääkalloista ottamiaan kuvia puhelimestaan. Kevät on kaunista aikaa. Haudankaivaja on niitä harvoja, joiden ei tarvitse olla lamasta huolissaan – työt eivät vähene. Itse asiassa kiire saattaa jopa lisääntyä.
Edellisen laman aikaan olin köyhä opiskelija. Pahin oli vuosi 1993, jolloin mistään ei saanut töitä edes kesäksi. Jouduin Ruotsiin siivoamaan sairaalaa, mitä olen jälkikäteen pitänyt nostalgisesti yhtenä työurani hienoimmista kokemuksista. Opin paitsi moppaamaan ja puhumaan naapurimaan kieltä – joka ei olekaan sama kieli kuin se, jota meille koulussa opetetaan – myös sen, että niska hiessä on leipänsä ansaittava. Opin myös, että valkoinen lääkärintakki päällä sai sairaalan kahvilan tytöiltä aivan erilaisen hymyn kuin siivoojan vihreässä koltussa.
Ajan kultaamista muistoista ja jälkiviisaudesta on se ilo, että luulee tietävänsä miten lamaan nyt pitäisi suhtautua. Sehän on täynnä mahdollisuuksia – uusia asioita alkaa, vanhoja päättyy. Ahneudesta sakotetaan ja ahkeruus palkitaan. Lamalla on oikeasti tervehdyttävä vaikutus, tiputetaan kyydistä laiskoja siivellä eläjiä. Mutta positiivisuuden sanoma on aika vaikeasti saarnattava, kun vaihtoehtoina ovat lomautus, irtisanominen tai palkanalennus. Oikeudenmukaisuudesta ei ole mitään takeita. Viime lamassa toiset menettivät syyttä ensin työnsä, sitten talon, auton, perheen, kaverit, terveyden ja lopulta henkensä. Tragedioita syntyy taas. Tosiasia on silti, että kun tästä lopulta selvitään, maailma on paljon mielenkiintoisempi ja taatusti erilainen.
Meillä juodaan nyt epäisänmaallisesti ruotsalaista maitoa, koska se maksaa vain 75 senttiä litralta. Kun omaa lehmää ei ole, ojassakaan, on vaikea säästää maitokaupassa kovin paljoa. Suomessa halpakin on kallista. Nuorena laman läpi kompuroinut sukupolveni on pitää kirppiksiä, lauantaimakkaraa ja tarjouskuponkeja tavallisena elämänä. Ei nousukausikaan näytä erityisesti muuttaneen suomalaisia kulutustottumuksia, aina täällä on eletty nuukasti. Mistä siis voi säästää jos nytk jo syödään nuudeleita? Odotan ruotsalaiselle maidolle laman myötä kavereita. Puolalaiset maitotuotteet ovat mainioita, varsinkin jogurtit ovat ehkä Euroopan parhaita. Ja leikkeleet mahtavia. Olisi korkea aika saada niitä Suomeenkin. Toisikohan lama meille uusia edullisia herkkuja?
Lama leviää ketjureaktiona. Töissä syödään jo selvästi enemmän omia eväitä. Ravintolat kärsivät, lähikauppa voittaa. Liikenne vähenee. Bensa-asemat kärsivät, HKL voittaa. Tukka saa kasvaa, parturit kärsivät. Kylppäriremontti jää tekemättä, laatoitusfirma ja rautakaupat kärsivät. Kaukomatka perutaan. Lomakohteen ravintolat ja taksit kärsivät. Loma kuluu mökillä, kaikki kärsivät. Säästöt osuvat pieniin arkipäivän tekoihin, kun useimmilla ei ole ylellisyyksiä tai edes golfosakkeita, joita muuttaa rahaksi.
Tuttava on tyytyväinen työssään haudankaivajana. Hän esitteli juuri maasta paljastuneista pääkalloista ottamiaan kuvia puhelimestaan. Kevät on kaunista aikaa. Haudankaivaja on niitä harvoja, joiden ei tarvitse olla lamasta huolissaan – työt eivät vähene. Itse asiassa kiire saattaa jopa lisääntyä.
Kommentit
Lähetä kommentti