Maasta sinä olet tullut

Sitä luulisi äkkiseltään, että ihmiset ovat kaikkialla aika lailla samanlaisia samoine perustarpeineen. Ei se ole niin. Kulttuurierot voivat olla isoja. Usein ihmiset jopa käyttäytyvät täsmälleen päinvastoin kuin odottaisi. Miksi? Olen alkanut epäillä, että syynä on ilmasto. Siis ympäristö, missä kasvamme vaikuttaa meihin vähintään yhtä paljon kuin geeniperimä. Oman ilmastoteoriani keksiminen on tosin vienyt kaksikymmentä vuotta, jotka olen paininut ylitsepääsemättömien kulttuurierojen kanssa. Olen yrittänyt ymmärtää kummallisesti toimivia ihmisiä ja toistuvasti epäonnistunut. Nyt tiedän edes miksi. 

Eikö muka olekin niin, että tasamaalla kasvaneet suomalaiset ovat yleisesti ottaen aika tasapaksuja ja luotettavia? Vuorilla lampaitaan paimentaneet romanialaiset taas arvaamattomia ja äkkijyrkkiä. Viidakossa, autiomaassa tai jään keskellä kasvaneet ovat ympäristönsä tuotoksia. Pohjois-Romanian Bukovinassa ilmasto on erityisen arvaamaton, siis muulloinkin kuin tänä kummallisten sääilmiöiden keväänä. Säätila voi muuttua sekunneissa auringonpaisteesta ukkosmyrskyksi ja yhtä nopeasti taas takaisin. Rankkasade tai raekuuro iskee ilman varoitusta, tai tulee metri lunta, ilman selityksiä. Miten täällä kasvaneet ihmiset voisivat olla yhtään erilaisia? Heidän elimistönsä ja käyttäytymisensä on mukautunut olosuhteisiin. Minulla on vielä totuttelua. 

Helposti voisi myös kuvitella, että aurinko on sama kaikkialla. Eipä olekaan. Joka maassa on omansa, vaikka se onkin paljolti samannäköinen. Yhtä iso ja punainen se ei ole missään muualla kuin täällä. Pidän erityisesti laskevasta auringosta. Siinä on jotain vääjäämätöntä ja rauhoittavaa, kun jättimäinen punainen tähti vajoaa hitaasti vuorten taakse. Mutta meillepä on valehdeltu auringosta. Sehän ei oikeasti laske eikä nouse. Tiedoksi kaikille: aurinko pysyy todellisuudessa paikoillaan, me pyörimme oman akselimme ympäri ja kierrämme aurinkoa. Samasta asiasta johtuu ajoittain kalvava tunne, että oma elämä pyörii ympyrää eikä mikään etene. Varsinkaan täällä etelän auringon alla. 

Kun olo on juureton, voi onneksi paeta puutarhaan ja kaivaa maata oranssikahvaisilla työkaluilla. Olen pikkuhiljaa sijoittanut pienen omaisuuden isänmaallisesti Fiskarsin tuotteisiin. On oranssia lapiota, haravaa, kuokkaa, kirvestä ja saksia tietysti. Olen varma valinnastani, etenkin sen jälkeen kun “ulkomaisen” lapion kahva katkesi kuoppaa kaivaessa. Ostin myös kirkkaan oranssit crocsit, vaikka ne ovatkin kiinalaiset. Kumikoppurat jalassa ja peritty Marimekon paita päällä istun pihamökin rappusilla, odotan karviaisia ja napostelen saksalaisesta marketista hankkimiani hapankorppuja. 

Erehdyin tosin lukemaan tuotetekstit. Finn Crisp on kyllä tehty suomalaisella reseptillä, mutta firmahan on umpiruotsalainen. Jävlar! Naapurit ovat myyneet meidän hapankorpunkin maailmalle, kun ei Suomessa osattu tehdä sitä itse. Onko jäljellä jotain muuta kotimaista, mistä ulkosuomalainen saisi lohtua kulttuuriahdistukseensa? Hyvällä tuurilla löytää myös Fazerin suklaata. Ja Finlandia-vodkakin on sentään suomalainen, eikö niin? Sitä olen ojennellut tuliaisena lukemattomilla vierailuilla korvat kansallisylpeydestä punoittaen. Kas, sen omistaa nykyään Coca-Cola. Mutta ei edellinenkään omistaja ollut enää suomalainen. On pakko tarkistaa, onko Absolut edelleen ruotsalainen. Hah, ei ole, sen omistavat ranskalaiset. 

Luulin pääseväni eroon halvoista ruotsalaisista huonekaluista muuttaessamme Romaniaan. Toisin kävi. Vaikka Ikean myymälä on fyysisesti kaukana, kuriiri tuo ostokset kahdessa päivässä. Niinpä aina ajattoman tyylikäs LACK tv-taso koristaa taas olohuonettamme ja keittiön kaapit ovat täyttyneet pikkuhiljaa ruotsalaisista muovipurkeista. “Home is where your Ikea is”, kuten ruotsalaiset sanovat. Tuotteet vain ovat liian hyviä, että niitä voisi olla tilaamatta. Ja lisää viikinkejä on tulossa, pian pikkukaupunkiimme avataan Jysk, jonka nimeä romanialaiset eivät osaa edes lausua. Se tietää kuitenkin kuoliniskua monelle pölyiselle Mobila-nimiselle pikkukaupalle.