keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tulevaisuuden matkailua

Ihminen nukkuu kolmanneksen elämästään. Nuoriso viettää tilastojen mukaan internetissä kolmanneksen elämästään, varmaan sen saman jonka muut nukkuvat. Minä olen viettänyt kolmanneksen elämästäni lentokentillä, bussiasemilla ja junia odottaessa. Matkailu on hauskaa, mutta jumalattoman raskasta. Kolme tuntia lentokentällä pienten lasten kanssa vastaa yhtä täyttä työviikkoa. Jos lento myöhästyy ja odotusaika venyy kuudeksi tunneksi, olen valmis perumaan koko matkan ja palaamaan kotiin.

Ennen matkustettiin hevoskyydillä ja yövyttiin kestikievareissa matkan varrella. Sitten laivoilla tai junilla, mutta sekin oli hirveän hidasta. Lentomatkailu oli alussa mukavaa ja kallista. Nyt se on epämukavaa ja halpaa. Kukaan ei edes tiedä, mikä lentoyhtiö tarjoaa sapuskat ilmaiseksi ja mikä ei. Lentomatka menee mielekkään tekemisen puutteessa joko ruoan syömäkelvottomuuden kauhisteluun tai sen turhaan odottamiseen. Lisäksi lentäminen on yhä pitkäveteistä ja hidasta. Eikö nykyteknologia pysty parempaan? Odotan kärsimättömänä seuraavia matkailua helpottavia keksintöjä.

Matkantiivistin. Kun tiedostojakin osataan pakata niin pieneen tilaan, miksei aikaa? Lentomatkan voisi niputtaa mukavasti varttituntiin. Sen verran pystyy kolmivuotiaskin istumaan paikoillaan rikkomatta mitään. Korpulle mahtui 1,44 megaa. Nyt muistitikulle, joka on korppua pienempi, voi tunkea tietoa helposti tuhat kertaa enemmän. Matkailu ei ole kehittynyt yhtä sukkelasti. (Tiedemiehille vinkiksi: olisiko mustista aukoista mitään apua?)

Painorajoitteinen matkalaukku. Siihen kenenkään elämänkumppani ei pysty tunkemaan yli kahtakymmentäkolmea kiloa tavaraa. Jos yrittää, laukku aukeaa itsekseen ja nakkaa hiustensuoristimen ja yövoiteet ulos. Edistyneempi vaihtoehto olisi maan vetovoimaa hylkivä laukku, jonka nostamiseksi ei tarvitsisi ponnistella silmämunat punaisina vaan se leijailisi sopuisasti kantokorkeudella. Ei tarvitsisi myöskään jännittää lähtöselvityksessä, tuleeko vaimon pakkaamista hillopurkeista rikesakkoja vai ei.

Kusetuksenpaljastin.
Laite piippaisi heti kun joku puhuisi palturia hinnoista, valmistusmaasta, aukioloajoista tai ajoreiteistä. Samassa laitteessa voisi olla kohtuuhintaisen yöpaikan tai kelvollisen ravintolan tunnistin ja GPS-kartta opastaisi kätevästi perille. Yöllä samalla navigaattorilla pääsisi suorinta tietä takaisin omaan hotelliin ja se piipittäisi äänekkäästi jos askel alkaisi viettää tankotanssiluolien suuntaan.

Lounasdesi. Kun käsidesi ei riitä. Yleensä quickstep-harrastus alkaa kulinarististen nautintojen seurauksena. Desinfiointiaineella voisi suihkuttaa huomaamattomasti ruoka-annoksen ja eliminoida ylimääräiset mikrobit pilaamatta ruoan makua tai myrkyttämättä itseään. Vuorokausi tiputuksessa hondurasilaisella ensiapuklinikalla kuulostaa jälkeenpäin samalta kuin olisi kutittanut paljain käsin krokotiilia, mutta ei se hauskaa ollut. Chili ja vodka tietysti auttavat myös, mutta molemmilla on ikäviä sivuvaikutuksia.

Monitoimityökalu 2.0. Missä se taskulamppu on kun sitä tarvitaan? Taskukokoiseen linkkariin pitäisi saada ainakin vaelluskartat, varamela, osoitekirja, laajakaistayhteys, videokamera, kaukoputki, juustohöylä, kosketusnäyttö, värinähälytys, 24-osainen retkiastiasto, polkupyörä, leivänpaahdin ja vessa.

Katumuspilleri miehille.
Kun tulee kuitenkin vietettyä se pitkä kostea ilta, aamulla museokierros voi olla ylitsekäymätön paikka. Katumuspillereillä voisi siirtää kankkusta vaikkapa 24 tuntia eteenpäin. Onhan siihen keino olemassa nytkin, mutta siitä on tunnetusti kahta kauheammat seuraukset. Ja paljon enemmän kaduttavaa.

1 kommentti:

  1. Tosi hyviä ideoita! Kannatan varsinkin matkantiivistintä (matkailu on ihanaa, mutta se paikasta A paikkaan B pääseminen on usein hankalaa ja todella raskasta, jopa tälle lapsettomalle sinkulle!) ja monitoimityökalua :-)

    VastaaPoista