torstai 6. elokuuta 2009

Känsäläisyhteiskunta

Työntekoa ei Suomessa arvosteta. Tämä johtuu siitä, tai näin olen päätellyt, että meillä onkin luokkayhteiskunta. Luokkayhteiskunnassa ei hyväksytä sitä, että tekee omaan yhteiskuntaluokkaansa sopimatonta työtä. Jos esimerkiksi minä joutuisin työttömäksi mainosalalta, mikä on hyvin mahdollista, olisi täysin sopimatonta ryhtyä vaikkapa siivoamaan tai ruohonleikkaajaksi. Eikä sitä paitsi tarvitsisi, koska saisin irtisanottuna ansiosidonnaista korvausta, joka olisi tuntuvasti parempi kuin matalapalkkaisesta työstä maksettava korvaus. Sääli. Osaisin molemmat hommat oikein hyvin, kokemusta on.

Ongelma on siinä, että jos ryhtyisin ajamaan nurmikoita perheeni elättämiseksi, olisin luuseri. Kukaan ei arvostaisi sitä, että teen työtä. Tuttavapiirissä ihmeteltäisiin, miten sille nyt noin yhtäkkiä kävi. Kohtalo saattaisi jopa herättää vahingoniloa: tekeepä vihdoin jotain hyödyllistä. Toinen ongelma on siinä, ettei nurmikonleikkuulla todennäköisesti voisi elättää perhettä ja olisi kannattavampaa olla työtön. Kolmas tietysti se, etten ylikoulutettuna saisi mitään työpaikkaakaan. Voisin toki yrittää ajaa nurmikoita pimeästi, mutta rikkoisin lakia. Jos taas perustaisin yrityksen, verottaja, byrokratia ja talvi ajaisivat sen konkurssiin. Vaikka minulla olisi hieno liikeidea – ajaisin nurmikoita ympäristöystävällisesti moottorittomalla ekoleikkurilla – joutuisin verottajan ja yleisen hintatason takia hinnoittelemaan työni niin arvokkaaksi, ettei asiakkaita luultavasti olisi tarpeeksi.

Yhtä vaikeaa Suomessa on kouluttamattomana päästä hyväpalkkaiseen työhön. Tuijotetaan papereita ja valitaan koulunumeroiden perusteella. Mitä se kenestäkään kertoo työntekijänä, jos on koulussa saanut opettajalta kympin? Ulkomaalaisia taas ei oteta töihin, koska he eivät osaa riittävän hyvin suomea. Yhtäkkiä koulutus ei enää painakaan mitään, sehän on hankittu vieraalla kielellä. Samaan aikaan ylpeillään sillä, että Suomessa on niin hyvä koulujärjestelmä, että kaikki puhuvat vieraita kieliä. Miksei niitä sitten voi ottaa käyttöön kun tarve on? Irlannissa kauppoihin palkattiin kiinalaisia, koska he tulivat tunnollisesti töihin, eivätkä koskaan valittaneet mistään. Se on työnantajan kannalta aika olennaista. Eivät he yleensä englantia osanneet sanaakaan.

Minua häiritsee erityisesti se, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla työttömänä, kuin tehdä ‘hanttihommia’. On ihan normaalia hyljeksiä ammatteja, joista ei syystä tai toisesta pidä tai joiden katsotaan kuuluvan väärään kastiin. Keskustelu perustulosta ja kansalaispalkasta osoittaa, että työtä ei pidetä minkään arvoisena. Miksi hyvinvointi kuuluisi kaikille, riippumatta siitä tekeekö jotain sen eteen vai ei? Emme elä enää siinä yhteiskunnassa, jossa ystäväni joutui jättämään arkkitehtiopinnot kesken, kun tyttöystävä tuli raskaaksi. Oli pakko mennä raksalle töihin ja elättää perhettä. Se oli 30 vuotta sitten ainoa vaihtoehto ja ainoa kunniallinen vaihtoehto. Siihen aikaan sitä sanottiin luultavasti vastuunkantamiseksi.

Työnantajani Irlannissa asui talossa, jonka hän jakoi ja oli ostanut kahden kaverinsa kanssa. Talossa asuivat mainostoimiston toimitusjohtaja ja kaksi rakennusmiestä. He olivat parhaita kavereita ja bailasivat yhdessä joka viikonloppu. Voisiko sama tapahtua Suomessa? Tietysti raksalla töissä olevilla nuorilla ei olisi varaa ostaa taloa edes kimpassa. Toiseksi he eivät voisi mitenkään olla parhaita kavereita, koska he kuuluisivat eri yhteiskuntaluokkiin. Jotenkin irlantilainen luokkayhteiskunta vaikuttaa minusta paljon tasa-arvoisemmalta kuin suomalainen semisosialismi, josta on tehty tarkoituksellisen eriarvoinen. Lisäksi suomalaisille ei tulisi edes mieleen ostaa taloa kavereiden kanssa, se vaatisi liikaa sosiaalisuutta.

Irlannissa työntekoa kumarretaan. Kaikki ovat joskus olleet pubissa töissä, eikä kukaan häpeä sitä. Firmamme siivooja lomaili Turkissa ja ajoi melkein tuliterällä autolla. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Eikä hän valittanut sitä, että joutui siivoamaan. Työnteon arvostusta voisi parantaa Suomessakin seuraavilla tavoilla: alennetaan veroja niin, että työn tekeminen – vaikka siivoaminenkin – alkaa kannattaa ja jopa houkutella. Tekemätöntä työtä riittää, katsokaa vaikka roskaisia katuojia ja leikkaamattomia nurmikoita. Poistetaan yhteiskunnan tuet niiltä, jotka eivät halua tehdä mitään, jolloin työnteosta tulee ainoa vaihtoehto. Otetaan se irlantilainen tasavero käyttöön, jolloin enemmän töitä tekevä tienaa enemmän kuin vähemmän töitä tekevä. Vai onko se muka jotenkin väärin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti