Sanokaahan

Hymy ei ole useinkaan herkässä, asiakas ei ole kuningas eikä iloinen palvelu kaupan elinehto. Romanialaisessa kaupassa ei välttämättä tervehditä, eikä kiitetä lähtiessä. Olen siksi olettanut, että asiakaspalvelu tai paremminkin sen puute on jonkinlainen jäänne kommunismin ajoilta, vähän niin kuin itäisessä naapurissakin. Asiakkaista ei tarvinnut kilpailla eivätkä hyllytkään notkuneet tavaroista. Olen myös ajatellut, että asiakkaalle hymyily on myyjän velvollisuus, jota minulla on asiakkaana oikeus vaatia. Onko sittenkään?

Tervehtimisongelman ratkaisu avautui minulle vasta vuosien ihmettelyn jälkeen. Kaupan kassoilla on töissä useimmiten naisia. Minä taas olen mies, joten romanialaisessa kulttuurissa on lähtökohtaisesti minun tehtäväni tervehtiä ensin. Myös kaupassa. Tervehdin siis kaupan kassaa ja vastineeksi saan ystävällistä palvelua. Jos kassalla on nuori nainen, hän saattaa tervehtiä minua ensin, koska olen vanhempi. Joka tapauksessa tervehdykseen aina vastataan. Toimiihan se näinkin. 

Joskus kaupoissa tervehdyksen sijaan kuuleekin sanan spuneți, sanokaahan. Eli kertokaapa nyt miksi olette tullut. Sekään ei ole epäkohteliasta, vain suoraviivaista. Samalla tavalla espanjalaiset vastaavat puhelimeen: puhukaa, diga me. Voi myös sanoa hyvää päivää yleisesti astuessaan sisään vaikka optikolle tai kukkakauppaan. Joku aina vastaa, usein joku muista asiakkaista. Ah, niin yhteisöllistä ja epäsuomalaista! Sen sijaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun vastataan vain alo, eli haloo. Se ei tunnu vieläkään kovin kohteliaalta. 

Ehkä johtuu siitä, että asumme pikkukaupungissa, mutta pidän romanialaisten kiireettömästä tavasta puhua. Tehokkaalle pääkaupunkilaiselle se on vaatinut hiukan totuttelua. Bună ziua sanotaan venytellen ja verkkaisesti. Tulkitsen eleen ystävälliseksi, kuten myös sen ettei ole kiire. Se tuntuu vanhanaikaisen kohteliaalta kuin nostaisi hattua ja kumartaisi. Yleensä ihmisillä onkin aikaa jutella, jos vain joku tulee aloittaneeksi sen keskustelun. Niinpä minä usein aloitan, enkä viitsi pahoittaa siitäkään mieltäni. Lopputulos on tärkeämpi. 

Käyn usein pienessä ruokakaupassa, josta omituisesti tuntuu aina löytyvän kaikkea, vaikka tilaa on minimaalisesti. Sieltä saa tuoreita vihanneksia ja uunituoretta leipää. Kauppa on lattiasta kattoon niin täynnä erilaisia tuotteita, että niitä on limittäin, lomittain, sekaisin toistensa päällä ja alla, kaksi kai kolme kutakin lajia. Kaikki on tästä huolimatta erittäin pedantisti järjestyksessä ja henkilökunta, kaupan tädit toimeliaita ja ystävällisiä. Tervehdin kaikkia ja kiitän lähtiessä saamastani palvelusta, kuten tapoihin kuuluu. Olemme jo tulleet vähän tutuiksi. 

Niinpä oliivi- ja juustotiskin takana seisova rouva totesi eräänä päivänä, että olen laihtunut. Siis mitä? Näytin varmaan hämmentyneeltä, joten hän tarkensi asiaa: olette laihtunut todella paljon. Edelleenkään en osannut reagoida, enkä kiittää odottamattomasta kohteliaisuudesta, en ole koskaan ollut lihava enkä ole siis laihtunut viime aikoinakaan. Olenko syönyt liian vähän tai ostanut liian vähän juustoja? Hän ehkä kuitenkin sekoitti minut johonkin toiseen asiakkaaseen, joka on ollut tuhdimmassa kunnossa. Nyökyttelin kohteliaasti hymyillen ja jatkoin ostosten tekoa kun en keksinyt nokkelaa vastausta, joka ei olisi tuntunut kiusalliselta. Mietin miten omituista Suomessa olisi, jos joku kommentoisi ulkonäköäsi julkisesti. Täällä ei. Onneksi ei väitetty että olisin lihonut. Niinkin voi käydä. 

Parasta asiakaspalvelua olen saanut pienessä sekatavarakaupassa, johon satuin kävelemään suuri talomme mukana periytynyt seinäkello kainalossa. Kellon koneisto oli sulanut, sen paikka on ollut takan päällä hormia vasten ja takkaa on käytetty ahkerasti. Kaupan omistaja lupasi korjata kellon koska se on kuitenkin heiltä ostettu. Mikäs siinä. Pari kertaa ehdin kysellä kelloa, mutta koneiston vaihto ei ollut onnistunut, lasikin oli murtunut. Kun kolmannen kerran menin kauppaan, siellä odotti uusi kello paketissa. Tarjosin kyllä rahaa, mutta myyjä kivenkovaan väitti ettei se maksa mitään. Takuuhuollon vastineeksi voin vain ryhtyä tyytyväiseksi kanta-asiakkaaksi.