Vinksin vonksin

Suurin kulttuurishokki ei aiheudu ilmastosta, ruoasta eikä taloudesta vaan ihmisten käyttäytymisestä. Romaniassa minua on aina hämmentänyt se, miten romuna kaikki on. Tuntuu siltä, ettei mitään koskaan korjata. Miksi? Infra on rikki. Kadut, sillat ja talot murenevat. Kommunismin kaaduttua vanhaa järjestelmää syytettiin vuosikausia johdonmukaisesti kaikista ongelmista. Kaikki oli Ceausescun syytä. Sitten syyllisiksi löytyivät köyhyys, huono hallinto ja korruptio. Vika oli siinä, ettei oltu EU:ssa, jäsenyyden jälkeen vika oli EU:ssa. Oli todellinen syy mikä tahansa, ongelmat johtuvat kuitenkin ihmisistä. 

Viimeiset 15 vuotta EU:n rahahanat ovat olleet herutettavissa kehityshankkeisiin. Toki niitäkin on toteutettu, mutta yleiskuva on silti 30 vuotta diktaattorin teloituksen jälkeenkin hyvin post-kommunistinen. Kaikki on enemmän tai vähemmän vinksin vonksin ja heikun keikun. Yhteiskunta ei toimi niin kuin sen pitäisi. Kaikki uskottavat selitykset alkavat olla vähissä. Kyllä, korruptio on todellinen ongelma, mutta ei siitäkään voi lopulta syyttää kuin ihmisiä. Kulkukoirat ovat myös ongelma, mutta sen voivat ratkaista vain ihmiset, eivät koirat itse. 

Jos jotain on mennyt rikki ja kukaan ei korjaa sitä, on lopulta vain romanialaisista itsestään kiinni tehdäänkö asialle mitään.

Omista pihoista ja taloista kyllä osataan pitää hyvää huolta. Osaamisesta se ei ole kiinni, kädentaidot ovat kunnossa. Samassa maassa olen nähnyt luostareita ja hotelleja, joiden puutarhat ovat niin viimeisen päälle hienoja ettei niistä enää saisi täydellisempiä. Olen nähnyt tahrattoman kiiltäviä, ylellisiä kauppakeskuksen vessoja ja siltoja, jotka näyttävät murenevan alta jos niille uskaltautuu autolla. Yksityinen sektori toimii omilla säännöillään, julkinen omillaan ja ne ovat kaksi eri todellisuutta. Yhteinen tila ei kuulu kenellekään. Kaupunkien keskustoissa on kiveyksiä ja portaita, jotka ovat olleet rikki jo niin kauan, etteivät paikalliset enää muista aikaa jolloin rappunen oli ehjä ja siihen saattoi astua. Niinpä epäkohtaan ei enää kiinnitä mitään huomiota. Silmä tottuu, kuten sanotaan. 

On sekä materiaalista että henkistä köyhyyttä. Jos maa on köyhä ja se näyttää köyhältä, on kyse luultavasti molemmista. Sillan korjaaminen vaatii rahaa ja monta operaattoria, mutta moni muu asia olisi ratkaistavissa myös ilman isoa säkillistä euroja. Ihmiset lopulta valitsevat itse millaisessa ympäristössä ja millaisessa maassa haluavat elää. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä. Jos ihmiset kieltäytyvät asumasta roskien ja rikkinäisten talojen keskellä, asialle ehkä tehdään jotain. Jos se taas ei häiritse riittävän paljon, sille ei tehdä mitään. On maa köyhä ja siksi jää.

Miljoonat romanialaiset ovat tosin tehneet jotain. He ovat muuttaneet pois parantaakseen omaa elintasoaan ja elinympäristöään. Niille, jotka jäävät tipahtaa epäkiitollinen tehtävä ratkaista ongelmat, joita enemmistö ei näe ongelmina. Tällä hetkellä roskien heittäjiä on enemmän kuin niitä, joiden mielestä kyseessä on ongelma. Sitten kun ymmärrys tavoittaa kaikki kansanryhmät, voi tasapaino keikahtaa toisinpäin ja muutos lähtee liikkeelle. Se vaatii kuitenkin riittävän massan tuekseen, jos ei enemmistöä niin ainakin äänekkään vähemmistön. EU-lainsäädännon painostus yksin ei ole riittänyt. Muutosta ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa ellei valtaan saada poliitikkoja, jotka tekevät enemmän ja puhuvat vähemmän. 

Matkustimme elokuussa lomalle Kreikkaan, Bulgarian ja Makedonian kautta. Automatka oli avartava ja yllättävän pitkä vaikkei kartalla näyttänytkään siltä. Matkan pituus on tosin suoraan riippuvainen teiden kunnosta. Ensimmäinen havainto matkalla oli, että Bulgariassa kaikki on vielä enemmän rikki. Se on lohduton totuus, koska molemmat ovat EU-maita. Kylät, talot ja koko ympäristö näyttivät hylätyiltä. Toinen havainto oli, että Kreikassa on edelleen kaunista. Niin kylät, tavernat, nähtävyydet ja rannat kuin moottoritietkin ovat kauniita. Suomalaisittain Kreikka on köyhä maa ja siellä ajetaan vanhoilla autoilla, mutta kreikkalaiset pitävät itse huolen siitä, että heidän maansa on kaunis, siisti ja äärettömän ystävällinen. Se on lopulta ihmisistä kiinni ja takaa, että turistit tulevat sinne aina takaisin. Niin mekin ihan varmasti vielä palaamme.