Minä ja Donald

Vuosi sitten liityin vastarintaliikkeeseen. Velvollisuus kutsui ja asetin itselleni tavoitteen. Olin päättänyt kaataa Amerikan presidentin, koska jonkun se olisi tehtävä. Ainakin olisi monta hyvää syytä yrittää, koska yhtä vaarallisen pölhöä presidenttiä en ollut ikinä nähnyt eikä siitä voisi seurata mitään hyvää. Viimeisessä ainakin olin oikeassa, sen voi jo varmuudella sanoa. Sen sijaan presidentin saaminen viralta Twitterin avulla – no, se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Harvoin politiikassa tuntee olevansa niin ehdottoman varmasti oikeassa. Hyvältä tuntui myös se, että mukana oli paljon muitakin, samaa pahaa vastaan. Suurin osa oli amerikkalaisia, jotka olivat epäuskoisia ja pettyneitä siihen, että heidän omat maanmiehensä olivat kaiken järjen vastaisesti valinneet maan johtoon sivistymättömän tollon, joka tuntui halveksivan kaikkea sitä mitä on pidetty demokratian mallimaan peruskivinä. Oli hurmoshenkeä, oli jättimäisiä mielenosoituksia, oli yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samanmielisiä. Syntyi #Resistance-liike. Mutta mitä sitten?

Elokuvassa Being There (Tervetuloa Mr. Chance!) yksinkertaisesta ja kiltistä puutarhurista tulee sattumien kautta ensin presidentin neuvonantaja ja sitten todennäköinen seuraaja. Herra Gardiner ei tiedä maailmasta mitään mutta kuin minkä on televisiosta nähnyt. Todellista valtaa käyttävät taustapelurit ovat löytäneet harmittoman keulakuvan. Totuus ei ole paljon elokuvaa hullumpi. Oikeassa maailmassa presidentiksi päätyy itsekeskeinen ja ilkeä tv-julkkis ja miljardööri, joka ei tiedä maailmasta muuta kuin sen mitä näkee television aamuohjelmissa. “Paha presidentti” kuten lapset sanovat. Ja hän on presidenttinä edelleen.

Miksi Trumpia ei ole saatu viralta? Häntä saattoivat äänestää valtaeliittiin kyllästyneet keskilännen juntit ja valkoista valtaa kaihoavat rasistit. Mutta hänellä on muitakin tukijoita, joilla on sekä rahaa että vaikutusvaltaa. Trump on tarjonnut heille ainutkertaisen tilaisuuden tehdä mitä tahansa, koska moraalisia sääntöjä ei enää ole. Ja niin kauan kuin tukijoita republikaanien joukossa on, Trump pysyy vallassa. Yhdysvallat on muuttunut banaanitasavallaksi, jossa mikä tahansa on ostettavissa ja todellisuus on muokattavissa. Riittää kun vain miellyttää presidenttiä.

Suurinta vahinkoa ei ole kokenut amerikkalaisten maine maailmalla. Kaoottinen aika on onnistunut romuttamaan luottamuksen politiikkaan, lehdistöön, poliisiin, demokratiaan, vaalijärjestelmään ja yleiseen oikeudenmukaisuuteen. Vaikka Trump joutuisikin tuomiolle, mitä en hetkeäkään usko, paluu normaaliin on pitkä ja kivinen. Se voi viedä sukupolven. Huonompi vaihtoehto on, että kaoottinen hallinto ajautuu diktatuuriksi, josta rauhanomaista paluuta ei enää ole. Tai kolmas mahdollisuus: Trump aloittaa jonkun sodan pysyäkseen vallassa. Tai siis ne takapirut, jotka häntä selän takana ohjailevat.

Takana on nyt vuosi Twitterissä. Olen kirjoittanut tai jakanut 1420 tviittiä. Olen lukenut vielä enemmän. Olen hankkinut 167 seuraajaa. Se ei ole kovin paljon. Yhtään uhkausta en ole saanut. En ole saanut myöskään maailmanlaajuista julkisuutta. Suosituin tviitti on nähty 4500 kertaa. Onko siitä jotain hyötyä? Enpä usko. Iloitsen kuitenkin siitä, että historia voi olla ankara sitä kohtaan, joka puhuu typeryyksiä, mutta vielä julmempi se on niitä kohtaan, jotka taputtivat.