Hetkinen

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen.
Tämä viesti ilmestyi ruutuun kun yritin katsoa jotain Yleisradion nettipalvelusta. Kerta ei ollut ensimmäinen, eikä varmaankaan viimeinen. Siitä tuli kuitenkin omituisen tuttu ja turvallinen olo. Lapsena tv:tä katsoessa keskelle ohjelmaa ilmestyi yhtenään ruutu, jossa luki Hetkinen. Sitten kuuluttaja pahoitteli katkoa ja teknisiä ongelmia ja vakuutteli, että ne varmasti pian ratkaistaisiin. Pahoittelu jatkuu yhä. Verkkopalvelun toimivuus ei ole kuitenkaan ainoa asia Yleisradiossa, josta tulee mieleen menneisyys. Televisio oli jäänyt toisena päivänä auki, kun musiikkiohjelma Obladii alkoi. En olisi muuten kiinnostunut, mutta vaimoni kysyi, onko tämä joku vanha ohjelma. Vain showssa vierailleet julkkikset ja Maria Lund todistivat, että se on tältä vuosituhannelta. Muuten Obladiita olisi hyvin voinut luulla uusinnaksi 70-luvulta. Puvustus, kuvaustyyli ja grafiikat menneisyyteen unohtuneissa lavasteissa hikoilivat nostalgiaa, mutta ei mitenkään trendikkäästi. Se näytti enemmän tahattoman koomiselta – ei vähääkään samalta kuin kaupallisten kanavien viihdeohjelmat. Yleisradiossa on töissä 3307 henkilöä, joiden palkan veronmaksajat, siis me maksamme. Maksan tv-luvasta 231 euroa, ensi vuonna taas vähän enemmän. Maksajia on maassa melkein kaksi miljoonaa. Suomalaisessa demokratian sovelluksessa meidän ei sovi kritisoida kysymättä kerättyjen verovarojen käyttöä tai ainakaan sitä ei kukaan kuuntele, mutta silti. Jos Obladii on parasta viihdettä, mitä yli kolmentuhannen ihmisen organisaatio pystyy tuottamaan, olisi ehkä parasta suuntautua tekemään jotain muuta. Yksi suurimpia kulttuurishokkeja Suomeen palatessa oli nähdä taas Ylen uutiset. Tarvitaanko täällä yhä valtion propagandakoneistoa? Eikö kylmä sota jo päättynyt? Nyt isäni tuhahtaisi, että provosoin. No, siltä se näyttää ulkopuolisen silmin. Eihän tämä ole vain minun mielipiteeni. Yleisradion tehtävä on nähdäkseni rauhoitella kansaa niiden asioiden suhteen, joista ei haluta nousevan skandaaleja ja vakuutella maan olevan hyvissä käsissä. Väliin esitellään armeijan uutta kalustoa jonkun lippujuhlan tai paraatimarssin varjolla, ettei kansa unohda mitä isoisät sodassa tekivät, miten paljon olemme heille velkaa kaikesta ja miten pelottava naapuri meillä on. Hetkinen...onhan Yle tehnyt hyvääkin. Kaikki muutkin arkistot pitäisi digitalisoida ja julkaista ilmaiseksi netissä, se olisi ehdottomasti tätä päivää. Sen lisäksi menneinä vuosikymmeninä ahkerasti toistetut tietoiskut, (joissa liekki syttyi kämmenelle) ovat taatusti syöpyneet jokaisen mieleen. Jokainen suomalainen tietää, miksei ajeta ilman turvavyötä tai upota jäihin ilman naskaleita. On tietysti myös kelvollisia keskusteluohjelmia ja dokumentteja, mutta lähetystä ei olisi tarvinnut kääntää digitaalisiksi. Kansa kyllä tiesi sen. Nyt sekä tavalliset katsojat, että asiantuntijat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei siirtymisestä ollut kenellekään mitään hyötyä. Paitsi satelliittiantennien asentajille ja France Telecomille. Entä jos Yleä ei olisi? Kuvitellaan nyt rohkeasti, vaikka senioriväestö pillastuisikin, eikä tietäisi enää mihin luottaa. Mikään ei olisi niin kuin ennen ja ennenhän oli kuitenkin moni asia paremmin eikä niin kuin nyt kun kaikki on huonommin. Sitä olisi ikävä koko illan. Yleisradio on kuin kiukkuinen mummo, joka vain on sellainen kuin on. Siltä ei kannata muuta vaatia, sen kanssa on vain opittava olemaan.Vanhat eivät muutu eivätkä pidä siitä, että muutkaan muuttuvat. Mutta annas kun suurten ikäluokkien ote kaukosäätimestä kirpoaa, saa tv-mörkökin toivottavasti kyytiä.

Kommentit

  1. Välillä ihan hävettää katsoa suomalaisia "pääuutisia". Maailma voi vaikka hajota ympäriltä, mutta YLEn ykkösjuttu on, että "vuoden perunasadosta tulee hyvä" tai "mansikat ovat myöhässä tänä kesänä".

    Mielestäni YLEn uutiset ovat vähän niin kuin kansan valistamista. Ylhäältä kerrotaan, miten asiat tulee nähdä ja ymmärtää. Samalla kansa ymmärtää, mitkä asiat ovat tärkeitä, kuten esimerkiksi perunat ja mansikat.

    Kiitos muuten kovasti mielenkiintoisesta blogistasi, luen sitä säännöllisesti.

    -HannaV

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Sitten perunasadon jälkeen kerrotaan, että ai niin Indonesiassa kuoli 200 henkeä lento-onnettomuudessa, mutta joukossa ei ollut yhtään suomalaista, joten ei ole syytä järkyttyä.

    VastaaPoista
  3. Yle on ihana. Suomessa ollessani en esimerkiksi kestänyt kuunnella muita radiokanavia kuin Ylen ykköstä (joka on muuttanut nimeään sittemmin). Televisiosta seurasin lähinnä joitakin ulkomaisia sarjoja, jotka tulivat sekä kaupallisilta kanavilta että Yleltä, enkä juuri muuta. Nykyään Ranskassa asuessani en juuri siedä muita kuin täkäläisen yleisradion kanavia. Kaupallisia radio- tai televisiokanavia seuratessani minua karmii tunne siitä, että minun halutaan kuuluvan johonkin kohderyhmään. Olen kolmikymppinen humanistisesti koulutettu kaupunkilaisnainen, mutta en halua että minua käsitellään kolmikymppisenä humanistisesti koulutettuna kaupunkilaisnaisena. Lisäksi kaupallisissa yhtiöissä harmittaa nimenomaan paikallisuuden puute. Kyllä, täältä käsin seuraan Suomesta lähinnä Suomea koskevia asioita, perunasatoa ja sen sellaista, ja ranskalaisissa viestimissä kiinnostavinta on paikalliset uutiset. Ilman muuta seuraan, mitä maailmassa tapahtuu, mutta toisaalta en usko, että kaupallinen media osaa valita uutisoitavat kohteet maailmaltakaan sen paremmin kuin kansallinen media.

    VastaaPoista
  4. Eihän sitä Yleä ole pakko katsoa. Tietääkseni kanavia on nykyisin vaikka kuinka monta. Meillä ei ole ollut TV:tä sitten digiaikaan siirtymisen ja hyvin ollaan pärjätty.

    VastaaPoista
  5. Itse hankin ensimmäisen television siksi, että oli seurattava ja tehtävä tv-mainontaa enkä ilennyt töissä myöntää, ettei mulla ole koko laitetta. Kyllä ilman pärjää ihan hyvin varsinkin nykyään kun kaiken näkee netistä, mutta mainosalalla olisi silti kummajainen.

    VastaaPoista
  6. Totta puhuen olen Senior Designer. ;D Tosin kyllä muutenkin sekatyöläisnainen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Selkä vääränä

Olen lukenut toimitusehdot

Käyttäkää terveinä!