keskiviikko 13. lokakuuta 2010

En etsi valtaa loistoa

Kadulla kerjäämistä ei haluta kieltää, sanoo myös ulkoministeri Alexander Stubb. Se ei hänen mukaansa ole syy vaan seuraus. Syy on köyhyys. Ajatus köyhyyden poistamisesta on radikaaleinta mitä suomalaisessa poliittisessa retoriikassa on kuultu sitten taistolaisvuosien. Ja kun se toteutuu, rauhan Nobel tulee Suomeen jo toistamiseen. Ehkä meillä onkin syy juhlia ja myös hiukan kyseenalaistaa samalla omia asenteitamme.

Kerjääminenhän on työtä ja epäilemättä kovaa työtä. Istumatyötä tekevänä tiedän miten helposti siinä hankkii selkävaivoja. Vähän väliä pitää nousta oikomaan nikamia ja hakemaan kahvia. Istumatyö sisällä on kuitenkin lastenleikkiä verrattuna istumatyöhön ulkona. Se on myös myyntityötä, jossa asiakkaat on nopeasti saatava vakuuttumaan sijoituksen välttämättömyydestä. Tulospalkkaus aiheuttaa varmasti stressiä. Ammattiliiton kautta kerjääminen integroitaisiin parhaiten suomalaiseen yhteiskuntaan ja saataisiin alalle yhdenmukaiset säännöt. Mikä liitto ehtii ensin?

Meillä on nyt onnekkaasti oman alansa parasta osaamista maassamme ja sitä pitäisi pystyä hyödyntämään täydellä teholla. Ripeällä valmistelulla peruskoulupohjaiseen kerjäämisen ammattitutkintoon valmistavat opinnot voisivat alkaa jo ensi syksynä oppilaitoksissa. Suomessa on paljon köyhiä, saneerausten takia työelämästä syrjäytyneitä, joiden ansiosidonnainen pian päättyy. Myös varastaminen voitaisiin laillistaa niin, että pienituloisilla olisi Kelan määrittelemällä kuukausittaisella summalla oikeus ottaa haltuunsa toisten omaisuutta. Olisimme tasa-arvon ja tulonsiirtojen todellinen mallimaa.

Vuosittain voitaisiin palkita vuoden kerjäläinen, mikä nostaisi alan arvostusta ja antaisi vähäosaisille kasvot julkisuudessa. Suomessa kerjäläisyyttä opiskelevat voisivat tietysti hakeutua vaihto-oppilaiksi ulkomaille ja käydä hakemassa kansainvälistä oppia alan parhailta eurooppalaisilta mestareilta. Työharjoitteluun Helsingin kaupunkikin tarjoaa tosin oivallisen ympäristön – positiivisesti suhtautuvia rahanjakajia riittää. Joku paikallinen sanomalehti voisi sponsoroida istuinalusia ja brändättyjä pahvimukeja tuleville ammattilaisille.

Stubbin johdolla Suomi voi olla edelläkävijä globaalien ongelmien ratkaisijana ja tätä osaamista pystyttäisiin myymään myös Unionin ulkopuolelle. Me voisimme profiloitua alan erikoisosaajiksi. Perinteitä ja kulttuuria tukevia projekteja EU:kin avokätisesti rahoittaa. Jos ulkoministerin vision mukainen rahasto toteutuisi, olisi toki turvallisempaa kuljettaa korvamerkityt seteliniput Suomeen ja lapioida niitä suoraan asuntovaunun ovesta sisään kuin liukastella pitkin Romanian maaseudun mutaisia pikkuteitä etsimässä romaneja, jotka puurtavatkin siirtotyöläisinä pohjoisen hyvinvointivaltion kaduilla.

Jos kerran ennakkoluulottomasti ryhdytään taistoon eriarvoisuutta vastaan, miksei saman tien korjattaisi muutamia muitakin epäkohtia. Köyhyyden voisi poistaa koko maailmasta. Samoin nälänhädän, sairaudet ja ilmastonmuutoksen. Huumekaupan, sodat ja konfliktit voisi lopettaa ja uskonnoista johtuvat kiistat voisi myös samalla sopia. Ja sitten Lähi-idässä kinastellaan yhä siitä yhdestä pölyisestä maaläntistä. Sekin saisi jo loppua. Ottakaamme toisiamme kädestä kiinni ja eläkäämme vastedes sopuisassa yhteisymmärryksessä. Niin köyhät kuin rikkahat.

1 kommentti:

  1. Niimpa niin! Stubbihan se kavi Tarjan kanssa taalla kylassakin. Nyt on tamankin alueen asiat jarjestyksessa, jees.

    VastaaPoista