keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kunnian ja omantunnon kautta

Kukaan ei ole vielä julkisesti esittänyt huolestumistaan valelääkäreiden henkisestä hyvinvoinnista, vaikka muita vähemmistöjä puolustetaan äänekkäästi. Toivon toki, että hekin ovat vähemmistö. Itseoppineiden lääkäreiden lisäksi ladultakin on saatu kiinni myös yksi omatoiminen hiihtävä lääkintämies. Yhdistävä tekijä on se, että nyt joudutaan vastaamaan suuriin moraalisiin kysymyksiin. Kuten miksi. Ja entä jos tavoitteena onkin ollut oman edun sijaan isänmaan kunnia, kansakunnan sankariksi nouseminen tai vähäosaisten vanhusten hyvinvoinnista huolehtiminen? Kuka on uhri ja kuka sankari?

Kyllä meillä syyllistää osataan ja katsoa toisaalle kun apua kaivattaisiin, hyljätä hiihtäjät selviytymään yksin silloin kun on kaikkein vaikeinta. Ja senhän me jo tiedämme, mihin julkinen nöyryytys ja elämänsisällön menettäminen ihmisen ajavat. Tie vie saunasta putkaan ja jos oikein huonosti käy, Kansallisteatterin lavalle. Niin kävi Mika Myllylälle. Urheilu-uran lopettaminen ei ole muutenkaan helppoa, niillekään, joille ponnistelu on tuottanut sekä mainetta että mammonaa. Eikä Nykäsen Matti ole ainoa mitalinsa myynyt entinen sankari.

Pian Matille saattaa tehdä kiven sisällä seuraa takavuosien formulaässä J.Järvilehto. Tarinassa on kaikki tragedian ainekset. Siis, klassinen antiikin tragediahan on murhenäytelmä, jossa päähenkilö yleensä tekee kohtalokkaan virheen ja menettää sen seurauksena kaiken. Niin nytkin. Tämä asvalttiratojen gladiaattori on selvinnyt tuhansista ratakierroksista, mutta sitten hän menee toikkaroimaan ökyveneensä humalassa päin siltaa ja tappaa parhaan kaverinsa. Tai näin syyttäjä olettaa, ellei toisin todeta.

Tässäkin tapauksessa, kuten liian usein, tragedian alkuperä on viinin ja hedelmällisyyden jumalan kunniaksi pidetyissä rituaaleissa. Oikeuden mielestä jo kärsityssä tuskassa ei ole vielä rangaistusta kylliksi, mikä sopii oivallisesti draaman kaareen. Syyttäjä vaatii Järvilehdolle viiden vuoden ehdotonta vankeutta. Nyt jännitämme miten päähenkilö tähän reagoi ja mikä hänen kohtalonsa tulee olemaan. Kiehtovaa näissä kohtaloissa on antiikin ajoista asti ollut se, miten lujaa ja yllättäen menestyksen harjalta voikaan pudota. Sitä iltapäivälehtien kuoro ilkkuen laulaa.

Jos Järvilehto ei olisi koskaan voittanut yhtään mikroautokisaa, hän voisi nyt kaikessa rauhassa vuoleskella tappia vanhaan puuveneeseensä. Hän ei olisi joutunut rikkauden ja kuuluisuuden ahdistamana kriiseihin eikä muuttunut ylimieliseksi ja uhmannut lopulta jumalia. En tiedä tietenkään, onko näin käynyt, mutta oletetaan tarinan vuoksi niin. Hybris eli ylimielisyys oli antiikin Ateenassa rikos. Piittaamattomuudesta seurasi nemesis eli kosto. Nykyaikana yhteys ilmenee sanonnassa ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Enkä missään tapauksessa halua kaivaa Järvilehdolle syvempää kuoppaa. Tietäähän sen, kuka siihen lankeaa. Siksi vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni bloggarintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Tehtävässäni noudatan bloggarin etiikkaa ja käytän vain nöyrästi internetistä saadun tiedon ja kokemuksen tuomaa ymmärrystä. Aion hankkia asianmukaisen koulutuksen ja toimiluvan heti kun sellaisia on tarjolla. Vannon vielä lopuksi, ettei tämän kirjoituksen tuotannossa ole vahingoitettu eläimiä eikä ihmisiä eikä oltu päihteiden vaikutuksen alaisena vesillä.

1 kommentti:

  1. Ettei vaan paasisi JJ livahtamaan kuin koira verajasta Suomen nynnyjen tuomareiden pelatessa paattaa mitaan napakkaa paatosta "kun ei ole tarpeeksi todisteita". Hyvanen aika, nakeehan siita veneen raadosta jo tyhmempikin, missa se henkiinjaanyt on istunut!

    VastaaPoista