sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pensselisedät

Romaniassa on yksi musiikinlaji, josta muualla maailmassa ei tiedetä paljoa. Manele on suosittua turkkilaisvaikutteista popmusiikkia – kansanomaista, yksinkertaista ja äänekästä. Kaikki kyllä tuntevat kulttuuripiireissä ylistetyt mustalaisorkesterit, kuten Mahala Rai Banda tai Taraf de Haidouks, joka on soittanut myös Johnny Deppin häissä. Manelesta sen sijaan ei juurikaan puhuta musiikkikulttuurina, koska se on tavallisen kansan juttu; sitä poppia, jota huudatetaan pikkukaupungin diskossa ja autostereoista öisellä parkkipaikalla. Manele on epäkulttuuria ja erittäin epätrendikästä ja ehkä juuri siksi aika hauska ilmiö.

Manelekulttuurissa kuuluu näyttää siltä, että rahaa on kuin roskaa. Videoissa on kalliita autoja, lyhythameisia naisia sekä tyyriissä puvuissa ja kultakoruissa laulavia miehiä – jotka näyttävät hiukan mafiosoilta. Manele on Romaniassa tavallaan synonyymi kaikelle epäcoolille, jonkinlainen iskelmän ja hiphopin kitch-symbioosi. Oma suosikkini manelelaulajista on Nicolae Guta, jonka näyttää pyöreine mahoineen ja viiksineen rehellisesti sanoen enemmän paikallisen meijerin vuoropäälliköltä kuin maankuululta poptähdeltä.

Newyorkilainen Gogol Bordello on löytänyt inspiraationsa samasta musiikkigenrestä, ja tehnyt siitä suurenluokan vitsin sekä kaupallistanut sen tehokkaasti. Romaniassa manele on kuitenkin vakavasti otettava asia ja suuret tähdet ovat koko kansan lemmikkejä ja superjulkkiksia. Suosion lisäksi onkin kiehtovaa juuri se, miten ristiriitaisesti koko musiikkityyliin suhtaudutaan, kun kukaan fiksu, koulutettu tai kultturelli ei voi myöntää pitävänsä manelesta, saati sitten tanssia sen tahtiin julkisesti. Se olisi vähän kuin trendikkäät hipsterinuoret intoilisivat tangomarkkinoista.

Testasin tätä omassa kaveripiirissäni julkaisemalla Facebookissa Nicolae Gutan videon, jossa sympaattinen setämies tanssahtelee kolmen lantioitaan ketkuttavan haaremitytön keskellä iloisesti hymyillen. Vasta toisena päivänä yksi romanialainen ystävä uskaltautui tykkäämään siitä. Kukaan ei ole kommentoinut. Varovaista. Ihmiset eivät taida olla varmoja pidänkö siitä oikeasti vai teenkö pilaa koko musiikkityylistä. Tai jopa koko maasta. En ole ihan varma itsekään. En halua kuitenkaan loukata ystäviäni.

Toinen ongelma manelen kohdalla on yleinen suhtautuminen romanivähemmistöön. Kun mustalaisia arvostellaan aina siitä, etteivät he tee töitä ja ovat köyhiä, maneletähdet ovat sitten liian rikkaita, eivätkä vähääkään yritä peitellä sitä. Se ärsyttää ja herättää kateutta. Manele on silti onnistunut siinä missä mikään muu ei ole eli yhdistämään koko kansan ja integroimaan romanit valtaväestöön – tanssilattialla. No, sitä kultturellia ja koulutettua älymystöä lukuunottamatta, joka mielellään unohtaa sen tosiasian, etteivät kaikki manelelaulajat olekaan mustalaisia.

Minua harmittaa se, etten ole nähnyt yhtään manelen suurista tähdistä livenä. Ei niin, etteikö manelea kuulisi muutenkin tarpeeksi, se kun soi joka baarissa ja sille on oma tv-kanavakin. Erityisesti haluaisin nähdä romanialaisten tuttujen ilmeen kun kertoisin heille innosta puhkuen olleeni vaikkapa Florin Salamin konsertissa. Olen jo valmistautunut ajatukseen, että joudun menemään sinne yksin. Kukaan ei kuitenkaan halua tulla mukaan, rahvaanomaiseksi leimautumisen pelossa.

1 kommentti:

  1. Schengenin ovia kolkuttelevilla EU-ystävyksillä on siis tämäkin yhteistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Chalga. Kun viimeksi mainitsin sanan chalga (чалга), bulgarialainen muusikko piti pöyristyneen esitelmän siitä, ettei chalgaa voi edes kutsua musiikiksi.

    VastaaPoista