maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhannusfauna

Kesämökin lähimetsässä, ihan siinä mökkitien vieressä, asuu viirupöllöperhe omassa komeassa pöntössään. Seurasimme taas varovasti viirusilmäisten naapureidemme touhuja. Keväällä syntyneet kaksi pörröistä keltanokkaa, jotka ovat tosin jo kissankokoisia, istuvat iltapäivät vierekkäisissä puissa päitään käännellen. Pöllöemo lentää lahden yli saareen joka ilta täsmällisesti kymmenen uutisten aikaan. Se on komea näky, mutta pöllön ilot ovat toisten murhe. Kuten luonnossa aina käy, samalla kun pöllökanta on lisääntynyt, hiiri- ja myyräkantaa on harvennettu. Tasapaino säilyy.

Ihmisen toiseksi pahin luontainen vihollinen kesämökin naturassa on hyttynen. Niitä riittää tänä kesänä, mutta kutinaan ei onneksi kuole. Pahin vihollinen on humala. Humalassa ihmisestä tulee pöllö ja juhannusjumalassa vielä pöllömpi. Jostain käsittämättömästä syystä aamuyön kuulaina tunteina juhlitun yön jälkeen ajatus ei ole terävimmillään, ei kellään meistä. Silloin lähdetään veneellä jonkun mökille, autolla ajamaan rallia tai keksitään joku muu kuolematon idea. Seuraukset saadaan lukea lehdistä.

Joka juhannuksena kysytään, yllättivätkö tilastot ja keksitäänkö tähän koskaan lääkettä. Juhannushan on myös uskonnollinen juhla, ainakin monessa muussa maassa. Kirkollisesta alkuperästä muistuttaa täällä enää etäisesti into järjestää juhannushäitä, mutta raamatullisesti syynä bileisiin on Johannes Kastajan syntymä, joka tapahtui kuusi kuukautta ennen joulua. Siksi 24. päivä. Entä jos juhannusta alettaisiin viettää kokonaan toisella tavalla? Ilman viinaa ja hölmöilyä. Unohdetaan se umpisuomalainen klisee väittää kaikkia juhlia alunperin pakanallisiksi, kun ei sitä kuitenkaan kukaan oikeasti tiedä.

Juhannussauna ei ole yhtään hullumpi tapa kunnoittaa juhlan uskonnollisia juuria ja vastalla hakkaaminenkin sopii varmaan kirkollisen tradition maailmaan. Eikö se voisi symboloida sielun puhtaudesta kilvoittelua, nöyryyttä ja askeettisuuden tavoittelua? Syntien tunnustamista ja anteeksiantoa? Sauna on melkein pyhä asia. Sehän on kuin sakramentti. Pyhän toimituksen jälkeen on kiistattoman puhdistunut ja uudistunut olo, kaikkihan sen tietävät. Askel on kevyempi. Juhannussaunassa myös sukupolvet kohtaavat. Munkin isä löi. Löikö sun?

Juhannuksen ilahduttavin näky tuli eteen vasta kotimatkalla. Jossain Kouvolan kohdalla maantien varressa istuskeli kolme vanhusta talon portinpielessä pienellä penkillä. Näky oli aivan kuin Romanian maaseudulta. Toivottavasti nämä eläkeläiset istuvat siinä muulloinkin kuin juhannuksen paluuliikennettä laskemassa. Joutenolon ja sosiaalisuuden traditio olisi erittäin terveellinen. Backgammonin ja dominon pelaaminen pitäisi määrätä ikäihmisille pakolliseksi. Liian moni kaikenikäisistä viettää juhannustakin yksin kotona murjottaen, hautoen ties minkälaisia synkkiä ajatuksia katkerana siitä, että toisilla on hauskaa ja toisilla ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti