keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Maalari, timpuri, kätilö ja rukkanen

Käyn joka aamu päiväkodissa. Seurasin pitkin kesää ohikulkiessa kun paikkaa korjailtiin. Kovin tehokkaalta se ei vaikuttanut kun maalarillakin oli aikaa istua jakkaralla maalatessaan. Syksyllä vilkuilin remontin tuloksia: osa leikkivälineistä ja -telineistä oli maalattu, loput jätetty sikseen, ne huonokuntoisimmat. Rikkinäiset aidat ja hiekkalaatikot ja liukumäet olivat unohtuneet, kuten ovat olleet ainakin viisi vuotta. Hoitajat kertoivat, että tämä johtuu säästämisestä. Sipilä haluaisi säästää vielä hiukan lisää. 

Koko Suomi on vähän kuin unohtunut lastentarha. On jätetty korjaamatta ja annettu rapistua säästämisen nimissä jo jonkin aikaa – ja menty mieluummin leikkimään. Sitten todetaan, että tuleepa kalliiksi korjata ja annetaan rapistua vielä lisää. Lopulta leikkitelineet, jotka pienellä huoltomaalauksella ja nikkaroinnilla olisivat kestäneet käyttöä toisetkin kymmenen vuotta, nakataan vaarallisina kaatopaikalle ja tilalle tuodaan uusia. Se, mitä päiväkodin pihassa pitäisi nytkin korjata olisi viikossa tehty, jos siellä olisi vaikkapa talonmies. Niin ei kuitenkaan Suomessa enää toimita, koska se on vanhanaikaista. On uudistettu, tehostettu ja ulkoistettu. Ja ihan niin kuin kotonakin: kaikki pienet hommat ovat tekemättä. 

Naapurin lautaseinä kaipasi viime syksynä korjausta. Annoin paikallisen timpurin puhelinnumeron. Ei kelvannut. Naapurin mielestä oli parempi kilpailuttaa projekti netissä. Niinpä hän löysi edullisen virolaisen urakoitsijan, joka tuli tekemään työn. Keskellä talvea. Keväällä sitten todettiin, että seinä vuotaa yhä ja korjaus oli tehty miten sattuu. Urakoitsijaa ei enää löytynyt mistään, kun naapuri yritti reklamoida. Työ teetettiin uudestaan eli loppulasku taloyhtiölle tuplaantui. 

Tuttu timpuri olisi tullut halvemmaksi ja tehnyt homman saman tien, mutta se olisi vaatinut sitä, että ostopäätös ymmärretään tehdä muun kuin hinnan perusteella. Se on vastoin tämänhetkistä trendiä. Näinhän koko yhteiskunta toimii, mitään ei tehdä helposti tai käytännöllisesti. Kaikkeen kehitetään digitaalinen käyttöliittymä tai täytetään monisivuinen lomake, oli se tarpeen tai ei. Otetaan vaan se edullinen tarjous, koska se näyttää ensimmäisessä kvartaalissa hyvältä. Säästäminen ei ole oikeasti sitä, että kilpailutetaan ja tehdään halvalla. Olisi kannattavampaa tehdä kunnolla. Säästäminen olisi myös sitä, että lapsille annettaisiin hyvä esimerkki asioiden hoitamisesta ja työnteosta jo tarhaiässä. Että näin me aikuiset pidämme paikat kunnossa. 

Tekemätöntä työtä kyllä riittää Suomessa. Työ ja tekijät eivät kohtaa, sanotaan. Mutta se on vain yksi ongelmista. Jos halutaan, että ihmiset tekevät enemmän töitä, kuten hallitus on toivonut, heidät pitää motivoida siihen. Resepti on yksinkertainen: kun palkkaa nostetaan 10%, nousee työteho 20%. Kun taas palkkaa alennetaan 10%, laskee työteho 20%. Terveisiä vain Sipilälle, vaikka en olekaan kätilö, tämä on minun käsitykseni kannustuksesta. Niin ihmismieli toimii. Talkoissa tehdään toki ilmaista työtä, mutta oletuksena on, että tarjoilu pelaa ja yhdessä on mukavaa. Jos ei ole, harva osallistuu toista kertaa. 

On sinänsä kauhean hienoa, että ihmiset ovat nyt aktiivisia ja osoittavat mieltä. Järjestetään kansanjuhlia, protesteja, tukimielenosoituksia ja tempauksia. Jopa mellakoidaan hiukan. Hyvä, että reagoidaan maailman tapahtumiin, mutta miten niiden tekojen kanssa on? Muuttuuko mikään vai pidetäänkö vain hiukan meteliä, heilutellaan banderolleja ja sitten mennään syömään pizzaa? Tarhan pihassa on edelleen rikkinäisen aidantolpan päässä vanha rukkanen etteivät pienet ihmiset lyö päätään terävään reunaan. On ollut aika kauan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti