perjantai 22. elokuuta 2014

Sukkaillaan

Amerikkalainen serkun mies vieraili vaimoni siskon kotona Romaniassa kesällä. Leppoisasti hän asteli sisälle kengät jalassa, oli kuin kotonaan. Tiedoksi lukijoille, että Romaniassa riisutaan kengät ovella niin kuin meilläkin. Vastineeksi tuputetaan, kuten kaikkialla Itä-Euroopassa, sisätossuja tai rantasandaaleja. Ja tiedoksi niille, jotka aikovat vierailla vaimoni siskon luona, että hän suhtautuu siisteyteen erityisen tiukkapipoisesti. Vierailu synnytti siis kauhua, traumoja ja laskimotukoksia. Lattioita kuurataan varmasti vieläkin. 

En ole koskaan ymmärtänyt miksi amerikkalaiset ja yleensä englanninkielisistä maista tulevat kävelevät sisällä kengät jalassa. Irlannissakin se oli täysin normaalia. Paikalliset tulivat keittiön ovesta, pihan puolelta sisään kengät jalassa ja poistuivat samaa tietä. Meitä huvitti ja kauhistutti loputtomasti katsoa miten he loikkivat kuraisilla kengillä kokolattiamattoja pitkin yläkertaan ja asettelivat sneakersinsä yöksi ikkunan ulkopuolelle tuulettumaan. Irlantilaisten selitys oli, ettei eteisessä ollut tilaa kengille. Itse epäilin syyksi laiskuutta ja siivottomuutta. En ymmärrä logiikkaa. Otetaanko kengät pois vain nukkuessa ja peseytyessä? Saako mitään muuta tehdä ilman kenkiä?

Päätin etsiä vastausta keskustelupalstoilta. Erityisesti amerikkalaiset kokevat sukkasillaan tai varsinkin paljain jaloin kulkemisen jotenkin intiiminä. Se sopii ehkä kotiin, mutta ei mitenkään kyläilyyn. Sukkahousutkin lasketaan jonkun mielestä alusvaatteeksi, jonka ei sopisi näkyä. Kengät ovat olennainen osa asua. Ei ihme, että suomalainen sauna tuntuu villiltä – siellähän kylvetään jalat alasti. Amerikkalaisilla oli myös kiehtova vaihtoehtoinen selitys. Kyse olisi muka jäänteestä ajalta, jolloin kaikilla oli bootsit. Niitä ei saanut jalasta ilman apua. Eikä myöskään olisi ollut viisasta jättää saappaita ovelle, koska niihin saattaisi kiivetä skorpioni sillä aikaa kun ne olivat tyhjillään porstuassa. Ehkä niin. 

Britit tuskin ovat käyttäneet bootseja. Perinteisesti he myös tarkoittavat juuri päinvastaista kuin sanovat. “No, I do not mind at all”, he kiekaisevat. Mutta kyllä heitä vaivaa kovasti, jos pyydetään ottamaan kengät pois kyläillessä. Yksi motiivi on ilmeisesti häpeä. En tiennytkään, että jalkojakin voi hävetä. Britit voivat. Eikä brittiläisempää ääntä muka olekaan kuin ovimaton suhina kenkien alla. Kenkien käyttöä sisällä pidetään myös sivistyneisyyden merkkinä. Meillä sivistykseen kuuluu ennemmin puhtaus, vaikka siisteyden suhteen suomalaiset liikkuvatkin globaalisti turvallisella keskitiellä. 

Parasta on silti kulkea luomusti avojaloin puulattialla. Ilman kenkiä tasapaino ja verenkierto paranevat ja rasitusvammat vähenevät, ihminen oppii käyttämään varpaitaan. Samaa ideologiaa toteutti myös enoni vuosia sitten ollessaan töissä suuressa teknologiafirmassa. Saatuaan varoituksia paljain jaloin kulkemisesta, hänelle annettiin firman ruokalaan porttikielto, siis ilman kenkiä. Enon selvitystä siitä miksi ihmisen on terveellistä (myös töissä) olla yhteydessä maan energiaan jalkojensa kautta, ei ilmeisesti oikein ymmärretty tai haluttu ymmärtää. 

Paljasjalkainen eno oli tietysti täysin oikeassa, mutta edellä aikaansa. Nyt Supercellin työntekijät saavat olla työpaikalla sukkasillaan ja sitä oikein ihannoidaan. Se kuulostaa niin lutuiselta ja kovasti suomalaiselta keksinnöltä. Tosin kyynisenä tehokkuusajattelun aikana epäilen kuitenkin, että kyseessä on työnantajan salajuoni, jolla ihmiset saadaan tuntemaan olonsa niin kodikkaaksi, että he eivät muista tekevänsä töitä ja unohtavat jopa lähteä illalla kotiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti