sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kuka pelkää valkoista miestä?

Silloin kun suomalaisuudesta puhuu joku, jolla on kokemusta omakohtaisesti muistakin kulttuureista, pitäisi kuunnella tarkkaan ja nöyränä. Sen sijaan suomalaiset inttävät vastaan kuin lapsi hammaslääkärissä. Suomessa on maailmanlaajuisesti tunnettu väkivallan traditio, joka on levinnyt joka maailmankolkkaan uutisina kouluampumisista. Yhtäkkiä se ei pidäkään enää paikkaansa, kun asian sanoo ääneen Finlandia-palkittu kirjailija Tanskan televisiossa. Vastalauseiden vyöry on ollut niin loputon, että on pakko uskoa ongelman olevan todella vakava. Siitä ei saa edes puhua.

Sofi Oksanen on silti juuri oikea henkilö avaamaan keskustelun pelosta, väkivallan uhasta ja luottamuksesta. Kun lukee Puhdistuksen, tietää kyllä miksi. Kirjailija saakin shokeerata ja kärjistää, se kuuluu ammatin tuomiin työsuhde-etuihin. Nyt pitäisi vain osata keskustella. Kommunikaatiotaitojen puute johtaa väkivaltaiseen käytökseen, väittää Oksanen. Ehkä kyse on vielä isommasta asiasta. Miksei Sofi Oksanen pidä Suomesta? Voiko Suomessa tuntea olonsa täysin turvalliseksi? Ehkä suomalaisiin ei voi luottaa. Jos voi, me emme osaa näyttää sitä, emme osaa tehdä kanssaihmisten oloa luottavaiseksi ja turvalliseksi. Tämä on arkojen ja pelokkaiden maa ja se ei aina tunnu turvalliselta.

Harri Saukkomaa kirjoitti aiheesta hienosti Ilta-Sanomissa. “Jokainen suomalainen ja maailman kansalainen vastaa mielipiteistään aivan itse. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, myös suomalaisista miehistä.” Saukkomaa ihmettelee miksei Sofi Oksanen saa anteeksi sitä, että kertoo totuuden. Eikö hänet juuri siksi palkittu Finlandiallakin? Olen ihan samaa mieltä – humalaiselta suomalaiselta turpiin saaminen on ollut lähellä monta kertaa. Mutta kommunikaatiotaidoilla olen selviytynyt ehjin nahoin. “Ja lopulta meillä on oikeus olla eri mieltä Sofi Oksasen kanssa. Tai Tarja Halosen kanssa. Todella pelottavaa, mutta totta”, lopettaa Saukkomaa.

Pelottavaa on myös se neuroottisuus, jolla suhtaudutaan julkiseen kuvaan maastamme ulkomailla. Kansallinen itsetunto kolhiintuu heti. Kommentti ei olisi herättänyt mitään huomiota, jos se olisi lausuttu Suomessa. Tai jos sen olisi sanonut Anna-Leena Härkönen. Kyllä, Sofi Oksasella on täysi vapaus olla pitämättä suomalaisista, suomalaisista miehistä tai miehistä ylipäätään. Jokaisen mielipide on subjektiivinen ja sen saa silti sanoa. Kyllä meidän pitää kestää se, että palkittu kirjailija puhuu meistä ulkomaisessa tv-ohjelmassa (kuinkahan moni sen on nähnyt?), eikä hänen tarvitse hyväksyttää hiusväriään maabrändin kehittämisvaltuuskunnalla. Jos se pelottaa, itsetunto-ongelma on todellinen.

Samalla itsetunnon puuttella ja uhkakuvilla ratsastaa valtakunnan ainoa sanomalehti, kun se julkaisee jutun otsikolla Neljässä helsinkiläiskoulussa jo puolet oppilaista on maahanmuuttajia. Provosoivassa pikkujutussa ei ole mitään uutisarvoa, mutta se synnyttää raivokkaan väittelyn lehden keskustelupalstalla, puolesta ja vastaan. Maahanmuuttoa kritisoivien teksteistä tulee yhtä etova olo kuin lapsena lukemastani Poliisi kertoo -kirjasta, jonka kuvista sain painajaisia loppuiäkseni. Opettajat vastasivat onneksi ripeästi artikkeliin, että ongelmat kouluissa ovat samoja kuin muuallakin ja että usein maahanmuuttajaperheiden lapset käyttäytyvät paremmin kuin suomalaiset, koska kotikasvatus on ollut kurinalaisempaa. En vain tiedä kuunnellaanko heitä yhtään enempää kuin Sofi Oksastakaan, kouluissa tai muuallakaan.

Omalaatuista Suomi-kuvaa on edistänyt myös Harri Saukkomaa, varmasti vilpittömästi hyvässä tarkoituksessa. Hän julkaisee nimittäin lehteä, joka ilmestyi aikaisemmin merkillisellä nimellä WTF. Lyhenne tulee tietysti sanoista Welcome to Finland, kuten jokainen voi arvata. Nimi on sittemmin muutettu, mutta lehti ehti ilmestyä useamman kerran ja saada epäilemättä hilpeän vastaanoton englantia taitavien lukijoiden käsissä. Akronyymi kun kuitenkin tunnetaan yleisesti termin what the fuck lyhenteenä. Nykyinen nimi on tylsä, olisi ehdottomasti kannattanut jatkaa lyhennelinjalla eikä jänistää kesken leikin. Oivallisia vaihtoehtoja olisivat olleet mm. LOL, OMG tai DILLIGAF.

2 kommenttia:

  1. Amen! Minustakin Sofi Oksasen kommentti oli täyttä totta. Ihmettelen, miten sitä ei voi muka olla näkemättä..? Olen juuri muuttanut Suomeen ulkomailla asuttuani ja näillä silmillä vihamielisyyden ilmapiiriä ei voi olla huomaamatta. Surullista.

    VastaaPoista
  2. Suomalaisen itsetunnon heikkous paljastuu aina, kun keskusteluun tuodaan väkivalta, alkoholismi tai masentuneisuus. Näistä aihealueista on parempi olla hiljaa kansallisella ja kansainvälisellä kentällä, koska joku voisi saada käsityksen, että Suomessa voisi törmätä tappelua haastavaan päihtyneeseen, joka pienen tutustumisen jälkeen hakisikin vain juomaseuraa yksinäisyyteensä.

    Kaikki hyvin tiedämme, että edellä esitetty skenaario on mahdoton Suomessa. Outoa on kuitenkin älähtäminen, kun keppi kalahti täysin metsään.

    VastaaPoista