tiistai 26. maaliskuuta 2019

Hiljaisuuden voimaa


Ja sitten tuli pimeää. Tuli pimeää ja hiljaista. Sähköt menivät. Sitä ei enää tapahdu kovin usein ainakaan Espoossa. Eikä yllättäen ja keskellä perjantai-iltaa. Hetken hortoilimme ympäri taloa kylpien puhelinten turvallisessa keinovalossa. Hämmennyksestä toivuttuamme löysimme pari kynttilää, tikut ja yhden led-lyhdyn, joka näyttää vanhanajan kaasulampulta. Ja pudotimme puhelimet käsistä. Kokoonnuimme yhteen. 

Koko naapurusto oli pimeänä. Lapsia hiukan pelotti outo tilanne, he pohtivat jopa oliko tämä terrorismia. Sitten keksimme kaivaa hyvän lautapelin esiin. Aloimme pitää uudesta hiljaisuudesta ja hämärästä tunnelmasta. Onhan kynttilän valossa pelaaminen ihan eri juttu sekä lasten että aikuisten mielestä. Pelasimme pelin loppuun kynttilöiden valossa, vaikka sähköt tulivatkin takaisin. Lapset toivoivat, että sähkökatkoja olisi useammin. 

Hiljaisuuden voimaa ajattelin oikeastaan vasta jälkeenpäin. Miksi se tuntui niin rauhoittavalta? Koska hiljaisuus oli täydellinen – tai niin täydellinen kuin kaupungissa nyt voi olla. Ilmastointi, televisio, tietokoneet, pakastin ja jääkaappi hiljenivät. Hurina ja surina lakkasi kerrasta. “Yhtä hiljaista oli kuin Raja-Joosepissa”, sanoi naapuri seuraavana päivänä. Kellot pysähtyivät. Oli kuin aikakin olisi pysähtynyt. 

Onko hiljaisuudesta tullut jo näin eksoottista. En ole kovin varma, että osaamme olla sen kanssa enää. Olemme liian turtuneita jatkuvaan äänimattoon, huminaan, naksahteluihin, laitteisiin. Pitäisi mennä jonnekin kauas ja osallistua mindfulness-kurssille, jossa opetellaan olemaan hiljaisuuden kanssa. Ilman tasaista häiriöhuminaa voimme joutua kohtaamaan omat ajatuksemme. Ja itsemme. 

“Hiljaisuudessa omat ajatukset alkavat puhua, koska niille on vihdoin tilaa”, sanoo hiljaisuuskursseja vetävä Mari Vainio. Ihan niin hiljaista meillä ei ollut, että voisi viettää aikaa vain omien ajatustensa kanssa kun pieniä ajattelijoita on useampia. Hyvältä se silti tuntui. Naapurikin sanoi, että perhe kokoontui yhteen juttelemaan sähkökatkon ansiosta. Kiitän rakasta ja kallista sähköyhtiötämme tästä retriitistä. Tiedän, että lähetätte siitä laskun mutta kiitän silti, koska en olisi osannut sitä tilata. 

Laskusta tuli mieleen, minkälainen säästö mahtaisi syntyä jos sähköt katkaistaisiin vaikka pari kertaa viikossa. Nauttisin mielelläni aika ajoin tunnin verran hiljaisuudesta ilman yhdenkään sähkölaitteen hurinaa. Ilman valmistautumista ja ilman vaihtoehtoja. Mutta en silti kuitenkaan yli tuntia, koska pakastimessa on liian monta punaruskeaa pakettia. Muuten koko naapurusto joutuisi seuraavana päivänä syömään hirvenlihaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti