perjantai 23. joulukuuta 2016

Singulariteetti ovella kolkuttaa

Puhelimeni kertoo, että olen tänään soittanut jalkapallovalmentajalle, papille, tutulle Espanjaan ja kaksi kertaa tädilleni Savonlinnaan. Eilen soitin autokorjaamoon ja tyttäreni ystävälle. Toissapäivänä lentoyhtiöön, joka on jo lopettanut toimintansa sekä opiskelukaverille, jota en ole nähnyt vuosikymmeneen. Aika aktiivista sosiaalisuutta näin introvertille ihmiselle. Paitsi etten oikeasti ole soittanut näihin numeroihin.

Luuriin tuli ensin sellainen vika, että se vääntäytyi itsekseen ääniohjaukselle. Sitten se alkoi lupaa kysymättä soitella numeroihin, jotka se kaiveli kontakteistani jos en muistanut sulkea puhelinta. Keskellä yötä hinausfirmaan ja aamuyön tunteina entisille työkavereille. Se oli sen verran kiusallista, että vehje oli pakko kesyttää ottamalla siltä sim-kortti pois. Silti se tekee lähestymisyrityksiään, tai yrittää tehdä, ymmärtämättä että on kastroitu.

Tätähän teknologian kanssa eläminen on. Takuuaika menee umpeen, sitten laitteeseen ei saa enää päivityksiä ja pian alkaa ilmestyä merkillisiä vikoja – kuin sattumalta. Korjaaminen ei kannata, joten käyttäjä pakotetaan konttaamaan kauppaan ja ostamaan uusi. Tai sitten tekoäly on ottanut vallan ja puhelin, tai tarkasti ottaen sen sisällä oleva teknologia, ei noudatakaan niitä lainalaisuuksia, millä se on suunniteltu toimimaan vaan se alkaa luoda omia pelisääntöjään. 

Singulariteettihan on se teoreettinen taitekohta ihmisen ja teknologian auvoisassa yhteiselossa, jossa ihminen jätetään kakkosluokan matkustajaksi. Sen väitetään tapahtuvan pian. Oletan siis, että puhelimeni “äly” on jo nyt tulkinnut minun olevan teknologian käyttäjänä jälkeenjäänyt. Niinpä minua ei enää kuunnella, päätökset tehdään minun puolestani. Olen antanut Sirille pikkusormen ja se on vienyt koko kännykän. 

Ehkä valta ei ole enää edes ole meillä, kun melkein mitä tahansa laitteita saa äly-etuliitteellä. Ne ovat koneita, jotka ajattelevat, mutta eivät kykene empatiaan. En ole varma haluanko kotiini imurin, joka on minua älykkäämpi. Tai jääkaapin, joka tietää minua paremmin mihin vuorokaudenaikaan sopii syödä ja mitä. 

Itse asiassa sattuman varaisesti soitteleva sovellus puhelimessa ei olekaan yhtään pöljä idea. Olen erittäin huono pitämään huolta sosiaalisista suhteista. Ajattelen kyllä muita ihmisiä, mutta varsinainen yhteydenpito jää puolitiehen. Tarvitsen ehdottomasti ekstroverttiapplikaation, joka hoitaa sosiaalisuutta puolestani ja soittelee tutuille. Haluaisin kuitenkin olla sovelluksen käyttäjä, ei niin että sovellus käyttää minua tai puhelintani. Ainakin haluaisin elää siinä uskossa, että minulla on yhä valta päättää. Jostakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti