tiistai 10. helmikuuta 2015

Tupakkapäivä

Lapsethan jossakin vaiheessa kuitenkin kokeilevat tupakanpolttoa. Niin se vain menee. Ja ne tekevät sen meiltä vanhemmilta salaa – ellemme me tee selväksi ajoissa ettei sitä tarvitse tosiaankaan salailla. Koska pienokaisemme ovat vasta koulutaipaleensa alussa, ei aloittamisella ole kiire, mutta kun se kuitenkin kiinnostaa, niin päätimme olla edistyksellisiä vanhempia ja harjoitella tupakointia jo nyt. Teemme siitä alusta alkaen lasten ja vanhempien yhteisen harrastuksen. 

Lauantaisin on karkkipäivä. Ajattelimme pitää perjantaisin tupakkapäivän, jolloin voimme opetella polttamista yhdessä ja pohtia samalla vaikka yhteistä tekemistä viikonlopuksi. Lapset oppivat säännöllisyyttä ja kurinalaisuutta sekä tottuvat tähän uuteen harrastukseen pikkuhiljaa. Siitä tuleekin varmasti ajan kanssa pysyvä ja päivittäinen osa elämäämme. Hajukaan ei ärsytä ketään, jos perheessä kaikki polttavat ja tottuvat siihen pienestä asti. Meillä on tupakkahuonekin. 

Jotkut kritisoivat tupakanpolttoa passivoivana ja jopa epäterveellisenä harrastuksena, mutta näemme asian toisin. Tupakastahan on monenlaisia hyötyjä: se opettaa sosiaalisia taitoja ja kehittää hienomotoriikkaa, se tuo uusia ystäviä, saa ulkoilemaan säännöllisesti, se auttaa rentoutumaan ja kohottaa lapsen itsetuntoa kun hän voi tuntea olevansa melkein kuin aikuinen. Vilpittömän riemun näkee jo alle kaksivuotiaassakin, kun hän matkii meidän muiden tupakointia. Ihmiset tekevät niin paljon muutakin epäterveellistä, että tupakka on pikkujuttu. Kaikki kuolevat kuitenkin. 

Sauhuttelun ohessa meillä on hauskaa, kun harjoittelemme yhdessä matematiikkaa. Askissa on sopivasti kaksikymmentä savuketta - saman verran kuin sormia ja varpaita, mutta yhdessä nipussa. Voi laskea vaikka oman kulutuksen viikossa ja paljonko pitää säästää viikkorahaa sitä varten. Vain mielikuvitus on rajana. Koulussa asiaan on suhtauduttu varovaisesti, mutta asenteet kyllä muuttuvat koko ajan vapaamielisemmiksi ja opettajatkin toivottavasti opettelevat polttamaan. Heidän esimerkkinsä on varsinkin pienimmille erittäin suuressa roolissa. 

Tupakointi pitäisi saadakin osaksi koulunkäyntiä niin, että kaikki pääsevät kokeilemaan mahdollisimman nuorina. Voisi itse asiassa totuttaa lapsia tupakansavuun jo päiväkodissa, niin että se kouluun tultaessa tuntuisi tutulta ja turvalliselta. On valitettavasti vanhoillisia vanhempia, jotka eivät lastensa etua oikein ymmärrä, mutta onneksi heitä on kuitenkin uskoakseni vähän. Meidän on oltava mukana kehityksessä, eikä pelättävä uusia asioita. Maailma muuttuu ja me sen mukana. 

Toiset pelkäävät myös, että lapset polttavat liikaa eivätkä osaa yölläkään nukkua nousematta välillä imaisemaan yhden savukkeen. Tai sitä, että tupakoista tulee riitaa. Jokaiselle omansa. Jos he oppivat säännöllisen tavan riittävän pienenä, ei heille myöhemminkään varmasti tule sellaista tunnetta, että ei ole saanut polttaa tarpeeksi. Ja hei, kukapa meistä ei olisi joskus itsekin käynyt unettomana yönä vetämässä yhden röökin keittiön ikkunanraosta. 


Epilogi

Tupakointia ja monia huumeita pidettiin joskus edistyksellisinä, jopa terveellisinä tapoina. Enää monikaan ei taida ajatella niin. Miten me taas suhtaudumme tietokonepeleihin ja uusiin älylaitteisiin? Ihailevasti? Kritiikittömästi? Tarhaikäisiä opetetaan jo päiväkodeissa pelaamaan tabletilla. Peliteollisuus elättää itsensä addiktioilla. Aika näyttää kuka on oikeassa, mutta välillä epäilen vahvasti onko kaikki kehitys aina meille oikeasti hyväksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti