keskiviikko 13. elokuuta 2014

Myönteismyrkkyä

Jo alkukesästä meille tunki kesäkylään isoja mustia koppakuoriaisia. Niitä möngersi alakerran vierashuoneen sohvan takaa ja yläkerran makuuhuoneen ylänurkista. Viikon verran vieraita katseltuani hain kaupasta pullon Raidia. Kuoriaispopulaatio hiljeni kerrasta, mutta hyönteismyrkky herätti rakkaiden lapsuusmuistojen metamorfoosin. En tarkkaan tiedä mitä mieleen tulvahti, mutta tuoksut eivät koskaan unohdu. Pistävän turvallinen Raidin tuoksu on koteloitunut pysyvästi tajuntaan. Siitä tuli mieleen kesä ja ötökät, jossain kaukana toisessa ajassa.  

Meteorologi Asko Hutila määritteli kesän perusteella ilmastomme kaoottiseksi ja arvaamattomaksi. Vaikka tilastollisesti päästiinkin ääri-ilmiöiden kanssa tekemisiin, on meillä todellisuudessa aika tasainen ja turvallinen ilmasto. Kaoottinen ja arvaamaton tarkoittaa minusta sitä, että tehdään kolme lasta ja sitten lasketaan ne ilman kenkiä ulos koko kesäksi. Sen jälkeen vanhemmat voivat rentoutua terassilla pakastepussi ja laastaripaketti kädessä ja teeskennellä viettävänsä lomaa. Lapsi muuten kiteytti kesätoiveet hienosti: kesäloma on semmoinen, ettei ole pakko tehdä mitään eikä varsinkaan mitään retkiä vaan että on aikaa leikkiä. Nyt oli. 

Mutta oli tämä erityisesti hyönteisten kesä. Kesäkuussa saapuivat himokkaat hyttyset, jotka olivat isoja ja ilkeitä. Heinäkuussa ylipainoiset paarmat hyökkäsivät päälle kuin juhannuksen viettäjät makkaratiskiin. Elokuussa iskivät työttömäksi jääneet ampiaiset. Kuulemani selityksen mukaan kuningatarampiainen oli jättänyt työläisensä heitteille ja palkat maksamatta ja kadonnut itse johonkin veroparatiisiin ilmeisesti firman kassa mukanaan. Ampiaiset ovat olleet syystäkin kiukkuisia. Ampiaishippaa leikkineillä lapsilla on nyt äärettömän kova lähtönopeus ja alhainen rasvaprosentti. 

Pojan kanssa teimme toiveista huolimatta mökkirannasta jännittävän retken tuntemattomaan lähisaareen. Vaelsimme koskemattomassa metsässä ja pienen miehen korkuisten saniaisten keskellä. Varusteina olisi pitänyt normaalijärjellä olla machete ja kompassi. Nyt meillä oli shortsit, seikkailumieltä ja marjakippo. Poimin retken aikana seitsemän hirvikärpästä tukasta, vaatteista ja korvista ja kaksi punkkia jaloista. Hevosmuurahaisetkin hyökkäsivät. Opin, ettei ruskea t-paita ole paras valinta loppukesään umpimetsässä. Pojan mielestä retki oli onnistunut, koska löysimme rannasta kuivuneen käärmeennahan. 

Olen pitkän kuuman kesän aikana oppinut muitakin uusia asioita, joista en aikaisemmin tiennyt mitään. Olen oppinut rakentamaan terassin ja savustamaan kalan. Ja viettämään kesän matkustamatta. Olen istuttanut päärynäpuun, vaikka en ymmärrä puutarhanhoidosta mitään muuta kuin sen, ettei se tunnu tippaakaan harrastukselta vaan täydeltä työltä. Puun myyneen puutarhurin mukaan sekä mangon, banaanin että mandariinin menestymismahdollisuudet ovat olemattomat, eikä hunajameloni kasva puussa. Jäljellejääneistä vaihtoehdoista poimimme eksoottisimman. 

Ensi kesään mennessä aion googlata miten tehdään päärynäviinaa ja perustetaan laiton nettikauppa alkoholin pimeää vähittäismyyntiä varten. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti