perjantai 22. elokuuta 2014

Sukkaillaan

Amerikkalainen serkun mies vieraili vaimoni siskon kotona Romaniassa kesällä. Leppoisasti hän asteli sisälle kengät jalassa, oli kuin kotonaan. Tiedoksi lukijoille, että Romaniassa riisutaan kengät ovella niin kuin meilläkin. Vastineeksi tuputetaan, kuten kaikkialla Itä-Euroopassa, sisätossuja tai rantasandaaleja. Ja tiedoksi niille, jotka aikovat vierailla vaimoni siskon luona, että hän suhtautuu siisteyteen erityisen tiukkapipoisesti. Vierailu synnytti siis kauhua, traumoja ja laskimotukoksia. Lattioita kuurataan varmasti vieläkin. 

En ole koskaan ymmärtänyt miksi amerikkalaiset ja yleensä englanninkielisistä maista tulevat kävelevät sisällä kengät jalassa. Irlannissakin se oli täysin normaalia. Paikalliset tulivat keittiön ovesta, pihan puolelta sisään kengät jalassa ja poistuivat samaa tietä. Meitä huvitti ja kauhistutti loputtomasti katsoa miten he loikkivat kuraisilla kengillä kokolattiamattoja pitkin yläkertaan ja asettelivat sneakersinsä yöksi ikkunan ulkopuolelle tuulettumaan. Irlantilaisten selitys oli, ettei eteisessä ollut tilaa kengille. Itse epäilin syyksi laiskuutta ja siivottomuutta. En ymmärrä logiikkaa. Otetaanko kengät pois vain nukkuessa ja peseytyessä? Saako mitään muuta tehdä ilman kenkiä?

Päätin etsiä vastausta keskustelupalstoilta. Erityisesti amerikkalaiset kokevat sukkasillaan tai varsinkin paljain jaloin kulkemisen jotenkin intiiminä. Se sopii ehkä kotiin, mutta ei mitenkään kyläilyyn. Sukkahousutkin lasketaan jonkun mielestä alusvaatteeksi, jonka ei sopisi näkyä. Kengät ovat olennainen osa asua. Ei ihme, että suomalainen sauna tuntuu villiltä – siellähän kylvetään jalat alasti. Amerikkalaisilla oli myös kiehtova vaihtoehtoinen selitys. Kyse olisi muka jäänteestä ajalta, jolloin kaikilla oli bootsit. Niitä ei saanut jalasta ilman apua. Eikä myöskään olisi ollut viisasta jättää saappaita ovelle, koska niihin saattaisi kiivetä skorpioni sillä aikaa kun ne olivat tyhjillään porstuassa. Ehkä niin. 

Britit tuskin ovat käyttäneet bootseja. Perinteisesti he myös tarkoittavat juuri päinvastaista kuin sanovat. “No, I do not mind at all”, he kiekaisevat. Mutta kyllä heitä vaivaa kovasti, jos pyydetään ottamaan kengät pois kyläillessä. Yksi motiivi on ilmeisesti häpeä. En tiennytkään, että jalkojakin voi hävetä. Britit voivat. Eikä brittiläisempää ääntä muka olekaan kuin ovimaton suhina kenkien alla. Kenkien käyttöä sisällä pidetään myös sivistyneisyyden merkkinä. Meillä sivistykseen kuuluu ennemmin puhtaus, vaikka siisteyden suhteen suomalaiset liikkuvatkin globaalisti turvallisella keskitiellä. 

Parasta on silti kulkea luomusti avojaloin puulattialla. Ilman kenkiä tasapaino ja verenkierto paranevat ja rasitusvammat vähenevät, ihminen oppii käyttämään varpaitaan. Samaa ideologiaa toteutti myös enoni vuosia sitten ollessaan töissä suuressa teknologiafirmassa. Saatuaan varoituksia paljain jaloin kulkemisesta, hänelle annettiin firman ruokalaan porttikielto, siis ilman kenkiä. Enon selvitystä siitä miksi ihmisen on terveellistä (myös töissä) olla yhteydessä maan energiaan jalkojensa kautta, ei ilmeisesti oikein ymmärretty tai haluttu ymmärtää. 

Paljasjalkainen eno oli tietysti täysin oikeassa, mutta edellä aikaansa. Nyt Supercellin työntekijät saavat olla työpaikalla sukkasillaan ja sitä oikein ihannoidaan. Se kuulostaa niin lutuiselta ja kovasti suomalaiselta keksinnöltä. Tosin kyynisenä tehokkuusajattelun aikana epäilen kuitenkin, että kyseessä on työnantajan salajuoni, jolla ihmiset saadaan tuntemaan olonsa niin kodikkaaksi, että he eivät muista tekevänsä töitä ja unohtavat jopa lähteä illalla kotiin. 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Myönteismyrkkyä

Jo alkukesästä meille tunki kesäkylään isoja mustia koppakuoriaisia. Niitä möngersi alakerran vierashuoneen sohvan takaa ja yläkerran makuuhuoneen ylänurkista. Viikon verran vieraita katseltuani hain kaupasta pullon Raidia. Kuoriaispopulaatio hiljeni kerrasta, mutta hyönteismyrkky herätti rakkaiden lapsuusmuistojen metamorfoosin. En tarkkaan tiedä mitä mieleen tulvahti, mutta tuoksut eivät koskaan unohdu. Pistävän turvallinen Raidin tuoksu on koteloitunut pysyvästi tajuntaan. Siitä tuli mieleen kesä ja ötökät, jossain kaukana toisessa ajassa.  

Meteorologi Asko Hutila määritteli kesän perusteella ilmastomme kaoottiseksi ja arvaamattomaksi. Vaikka tilastollisesti päästiinkin ääri-ilmiöiden kanssa tekemisiin, on meillä todellisuudessa aika tasainen ja turvallinen ilmasto. Kaoottinen ja arvaamaton tarkoittaa minusta sitä, että tehdään kolme lasta ja sitten lasketaan ne ilman kenkiä ulos koko kesäksi. Sen jälkeen vanhemmat voivat rentoutua terassilla pakastepussi ja laastaripaketti kädessä ja teeskennellä viettävänsä lomaa. Lapsi muuten kiteytti kesätoiveet hienosti: kesäloma on semmoinen, ettei ole pakko tehdä mitään eikä varsinkaan mitään retkiä vaan että on aikaa leikkiä. Nyt oli. 

Mutta oli tämä erityisesti hyönteisten kesä. Kesäkuussa saapuivat himokkaat hyttyset, jotka olivat isoja ja ilkeitä. Heinäkuussa ylipainoiset paarmat hyökkäsivät päälle kuin juhannuksen viettäjät makkaratiskiin. Elokuussa iskivät työttömäksi jääneet ampiaiset. Kuulemani selityksen mukaan kuningatarampiainen oli jättänyt työläisensä heitteille ja palkat maksamatta ja kadonnut itse johonkin veroparatiisiin ilmeisesti firman kassa mukanaan. Ampiaiset ovat olleet syystäkin kiukkuisia. Ampiaishippaa leikkineillä lapsilla on nyt äärettömän kova lähtönopeus ja alhainen rasvaprosentti. 

Pojan kanssa teimme toiveista huolimatta mökkirannasta jännittävän retken tuntemattomaan lähisaareen. Vaelsimme koskemattomassa metsässä ja pienen miehen korkuisten saniaisten keskellä. Varusteina olisi pitänyt normaalijärjellä olla machete ja kompassi. Nyt meillä oli shortsit, seikkailumieltä ja marjakippo. Poimin retken aikana seitsemän hirvikärpästä tukasta, vaatteista ja korvista ja kaksi punkkia jaloista. Hevosmuurahaisetkin hyökkäsivät. Opin, ettei ruskea t-paita ole paras valinta loppukesään umpimetsässä. Pojan mielestä retki oli onnistunut, koska löysimme rannasta kuivuneen käärmeennahan. 

Olen pitkän kuuman kesän aikana oppinut muitakin uusia asioita, joista en aikaisemmin tiennyt mitään. Olen oppinut rakentamaan terassin ja savustamaan kalan. Ja viettämään kesän matkustamatta. Olen istuttanut päärynäpuun, vaikka en ymmärrä puutarhanhoidosta mitään muuta kuin sen, ettei se tunnu tippaakaan harrastukselta vaan täydeltä työltä. Puun myyneen puutarhurin mukaan sekä mangon, banaanin että mandariinin menestymismahdollisuudet ovat olemattomat, eikä hunajameloni kasva puussa. Jäljellejääneistä vaihtoehdoista poimimme eksoottisimman. 

Ensi kesään mennessä aion googlata miten tehdään päärynäviinaa ja perustetaan laiton nettikauppa alkoholin pimeää vähittäismyyntiä varten.